Ei
tee-se-itse vaan näin-otat-mallia armeijan ahkion tuunaamiseen
Tovin aikaa
vaellusta harrastaneena olen alkanut pohtia, että voisi sitä
talvellakin vaeltaa. Mikäs sen hienompaa kuin mennä suksilla
Lapissa talven pimeydessä tai keväthangilla. Probleemana vain oli
ahkion puute. Rinkan kanssa olen pienen matkan hiihtänyt ja toista
kertaa en hiihdä. Tutuilta ei viitsi/pysty aina lainaamaan ja
armeijan ylijäämien halpuuteen tottuneena puolen tonnin (tai
enemmän) uhraus ei tuntunut kovin mielekkäältä.
Nettiä
selatessani löysin ohjeet JR-27 ahkion valmistukseen. Sen tekeminen
tällaiselle MacGyver tee-se-itse miehelle ei olisi ollut homma eikä
mikään. Ennen kuin aloin hankkia tarvittavia osia ahkion
valmistamiseen, isän tuttu tarjosi Ruotsin armeijan vanhaa ahkiota
ja armeijaylijäämä hintaan. Kaupat syntyivät hetkessä!
En olettanut
ahkion olevan niin askeettinen verrattuna nykyahkioihin: Puinen runko
paksulla puuvillakankaalla, joka toimi peitteenä. Vanhanaikaisten
materiaalien takia ahkio painoi varmaan tuplat verrattuna esim.
Paljakka-ahkioon.
Peitteen sai
kiinni kankaaseen ommeltujen tunneleissa olevien keppien+ahkiossa
olevien narujen kanssa päätyihin. Aisojen virkaa toimitti
järkyttävän iso ja kömpelö rautaputkiviritys, joka näytti
suoraan rautasängyn pohjasta reväistyltä. Tämä taas oli kiinni
ahkion etuosassa olevissa urissa nahkaremmien kanssa varmistettuna.
Pohjassa oli
puiset "jalakset" joiden päälle oli ilmeisesti
jälkikäteen lisätty vihreästä muovilevystä tehdyt suikaleet.
Sisällä oli
muutama nahkalenkki+puukapula- viritys tavaroiden kiinnittämistä
varten.
Kaamea rotisko D-:
Ennen ahkion
tuunaamisen aloittamista oli kaikenlaisia suunnitelmia, minkälainen
siitä piti tulla. Suunnitelmat muuttuivat aika monta kertaa matkan
aikana, mutta lopputulos ennen ensimmäisiä testejä vaikuttaa "ihan
hyvältä".
Helpoimmasta
kannatti aloittaa eli kuminauhavirityksestä. Tarpeeksi paksua nyöriä
ei aluksi tahtonut mistään löytyä, mutta lopulta Nurmeksen
rautakaupasta sain haluamani. Samalla ostin nipun ovihakoja, joista
sain kuminauhan pujoteltua.
Ongelmaksi
muodostui ahkion reuna, jossa oli pyöreä "lista". Tämä
esti hakojen ruuvaamisen laitaan. Sisäpuolelta ne olisi voinut
kiinnittää suoraan, mutta en halunnut rikkoa päällikangasta.
Lopulta keksin
sahata ovihakojen kokoiset kolot listaan ja nyt onnistui ruuvaaminen.
Sisä- ja ulkopuolen väliin jäi aukko, jonka täytin laittamalla
ruuvin varteen sopivan kokoisia prikkoja ja muttereita. Vastapuolelle
tuli puukapulat mihin ruuvit upposivat. Varmaan olisi pitänyt
laittaa pulteilla; ruuvit saattavat ajansaatossa löystyä.
Metallisista
S-koukuista sai taivuteltua hyvät lukitussysteemit kuminauhoille.
Ahkion aisojen
kiiinnitys tuotti huomattavasti enemmän päänvaivaa. Olin ottanut
siitä rautahirvityksestä sahaamalla sopivat aisat talteen, mutta
niiden kiinnitys itse ahkioon oli ongelmallista. Aluksi ajattelin
ruuvata puutarhaletkun palat sivuille, joissa aisat
olisivat.Tuomitsin idean liian hankalana ahkion muodon takia.
Muitakin ideoita oli, mutta kaikki yhtä huonoja.
Rautakaupassa
käydessäni silmiini osui metallinen kädensija/tuki ja sitten
päässä napsahti idea: Sellaiseen puutarhaletkun palat kiinni
metallisilla nippusiteillä, aisat siihen ja koko hökötys valmiina
löytyviin uriin. Toimi kuin unelma! Uria piti vain vähän isontaa
puukolla, mutta hyvä siitä tuli! Varmistus vielä ohuella
metallireikänauhalla tms. Liikkuu hyvin ylösalas. Ainoa ongelma on,
että aisojen pitää olla ahkion "alapuolella", jos
haluaa kuljettaa sitä esim. autossa.
Aisoihin
porasin reiät, johon narulenkin saa laitettua ruuvilla ja
siipimutterilla paikalleen. Ahkion päätyyn yksi naru ja vetovyön
päätyyn kumpaakin aisaan oma naru. Erityisesti vetovyön päässä
olevat reiät helpottavat huomattavasti, jos esim. naru sattumalta
katkeaa. Reikään voi laittaa vaikka naulan, johon voi kiinnittää
helposti uuden narun.
Vetovyön olin tehnyt jo aikapäiviä sitten. Varustelekasta hommasin "taisteluvyön". Tämän jälkeen rautalangalla ja metallireikänauhalla kiinnitin putkenpätkät oikeaan asentoon. Päälle ilmastointiteippiä särmikkyyden takia.
Ja mikä
parasta: vetovyö sopi täydellisesti aisoihin!
Toivon mukaan
viritystä pääsee testaamaan ennen talven MAHDOLLISTA
hiihtovaellusta, blogi tulossa siitäkin... ;-)
