Tuunasin tänä vuonna ruotsin armeijan (vaneri)ahkion muistuttamaan Savotta Paljakka-ahkion ominaisuuksia. Ahkiosta tuli hyvä ja sitä tuli testattua Kinostia Vitusti-reissulla. Vetovyöstä taas löytyi parannettavaa: Liian lyhyet aisankiinnittimet, kova reuna ja narukiinnitys eivät olleet parhaat mahdolliset, joten päätin tehdä siitä paremman. Kului monta kuukautta, ennen kuin sain suuniteltua vyöstä tarpeeksi käytännöllisen, mutta silti hyvän.
Tässä ohjeet niillekkin, jotka
kaipaavat ahkion vetovyötä.
Tarvitset
Työkalut:
Pihdit
Reiäntekoväline
Saha
Tarveaineet:
(Todella leveä, mieluiten vanha
Taistelu)vyö
Paksuhkoa rautalankaa
Ilmastointiteippiä
Tuollaista lättärautahässäkkää
mitä kuvista näkyy. En tiedä oikeaa nimeä.
neula
Solumuovia
Puutarhaletkua kaksi 20-30cm pätkää
pari pientä vanerinpalaa
avainrenkaita
jotakin hihnaa, mieluusti yhtä leveätä
kuin vyön hihna
lankaa
Berghclip-solki
Narua (esim. Paracord)
Aloita mallaamalla puutarhaletkun
paloja siten, että ne ovat vyöllä siten, että osoittavat vinosti
alaspäin. Letkunpätkät pitää olla myös aavistuksen takana,
eivät täysin sivuilla. Vielä parempi jos toinen letku osoittaa
vähän enemmän alas kuin toinen, samalla laillahan toinen aisa
menee toisen päälle.
Vyö kannattaa laittaa siten, että
mahdoliset soljet joita käytetään ylimääräisten valjaiden
sitomiseen, osoittavat ylöspäin. Näitä voi sitten itse käyttää
vaikka vetopisteen säätämiseen.
Ota pätkä lättärautahässäkkää
ja taittele siitä tuon mallinen hässäkkä mikä kuvissa näkyy. Suorassa
olevat osat tulevat sisäpuolelle ja vino osa etupuolelle. Taita
vinoon osaan puutarhaletkun kokoinen mutka.
Rei-itä puutarhaletkun päähän 3-4
reikää ja kiinnitä rautalangalla letkunpätkän reiät kiinni
rautaan.
Kiinnitä rauta tukevasti paikoilleen.
Tässä taisteluvyö on hyvä: Reunassa menee niin paljon
purjerenkaita, että se mahdollistaa tukevan kiinnityksen.
Koittakaa välttää, ettei putkenpää menisi tuollalailla lyttyyn.
Pihdit on must. Muuten ei rautalangan
taiteilusta/kiristämisestä tule yhtään mitään.
Letku on vielä aika heikonlaisesti
kiinni, joten tehdään lenkki vinosti putken suuntaisesti ja
kiinnitetään se kummastakin päästä kuvan osoittamalla tavalla.
Putkenpätkät kannattaa olla sen verta
pitkät, ettei narujen löystyminen saa niitä tippumaan putkista
pois. Muuten niitä saa olla kokoajan säätämässä uudestaan.
Sama toistetaan toiselle puolelle,
mutta peilikuvana.
Kiinnitä vyön päässä olevin
purjerenkaisiin avainrenkaat. Sahaa kaksi pala vaneria. Teippaa palat
kumpaakin päähän parin sentin päähän purjerenkaista.
Vanerinpalojen tarkoitus on estää
vyön reunoja menemistä makkaralle, kun aisojen naruja sidotaan
vyöhön kiinni. Narut taasen kiinnitetään avainrenkaisiin.
Teippaa terävät raudan/rautalangan
kulmat.
Ota solumuovia sen mittainen pätkä,
mikä riittää vyön ympäri. Teippaa toinen pää kiinni, kierrä
ympäri ja teippaa uudelleen. Tätä jatketaan koko vyön leveydeltä
aina vanerinpalan reunaan asti.
Putkenpätkien kohdalla solumuovia
joutuu vähän enemmän leikkaamaan, että se menisi tasaisesti
"nurjalle puolelle".
Koska solumuovin takia vyöstä tulee
"paksu", niin se hankaloittaa vyön kiristystä. Sen takia
ommellaan isot lenkit toisesta hihnasta kumpaakin päähän. Nyt
niitä voi käsitellä vaikka runkkaset kädessä!
Ahkion pikavapauttaminen tuotti eniten
päänvaivaa. En meinannut millään saada siitä tarpeeksi nopeaa,
yksinkertaista ja varmatoimista. Lopulta Varustelekan sivuille tuli
myyntiin Berghaus-sotilasrinkoista tuttu pikasolki (joka
on aivan paras kannatata vaihtaa kaikkiin reppuihin!), joka
ratkaisi ongelman. Yksi huitaisu runkkasella riittää avaamaan
soljen, paljon nopeampi kuin perinteisen mallin pistosolki. Laitoin
soljesta vielä pätkän paracordia, joten kiskaisun voi tehdä
sauvakädellä suksiessa tai upotessa johonkin minne ei pitäisi
joutua.
Se on siinä! Toivonmukaan pääsee
ensivuonna testaamaan!
