KV opit ja flpiot

Taas tällaista ynnäilyä asioiden suhteen mitä oli hyvää, mitä huonoa jne....

Jalkaräiti ovat best thing 4 ever talviretkeilyssä: Lämmittää paljon ja on helppo kuivattaa.

(SA-) Sarkahousut ovat loistavat hiihtäessä, kun päästävät ylimääräisen höyryn pois. Sisäreisiä ne saattaa kyllä hiertää, varaudu siihen!

Jos päivällä on lämmintä ja yöllä pakkasta, niin nahkasaappaat ovat kivikovat aamulla.

Älä käytä turhaan hanskoja leiriolosuhteissa, ne saa kuitenkin lunta ja menevät sitten märiksi. Tee kaikki mahdollinen ilman hanskoja ja laita rukkaset käteen hetken lämmittelyksi!

(Sivulta suojaavat) aurinkolasit ja aurinkorasva ovat todella hyvä juttu.

Itse tuunattu ahkio toimii, jee!

Armeijan suksissa ei juurikaan ole moittimista.

Sauvoja kannattaa olla kaksi paria syistä että:

1. Jos sauva häviää/menee rikki
2. Ylämäessä pidemmät sauvat ovat paremmat. Kun painaudut omalla painolla eteenpäin, niin ne uppoavat vähemmän verrattuna "normaalimittaisiin" sauvoihin

Heijastinnauhaa kannattaa teippaila sauvoihin, reppuun yms. Jos kelkka sattuu tulemaan pimeässä vastaan.

Lämpömittari on ihan kätevä. Kannattaa vaikka teipata sauvan varteen!

ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ MENE OJITETTUJA SOITA PITKIN!

Ensimmäisen reissun jälkeen tiedät, mitkä mäet ovat hyviä ylittää, ja mitkä ei. Nyrkkisääntö: Kierrä ennemmin kuin kipuat.

Kannattaa hyödyntää helppokulkuisia paikkoja esim. moottorikelkkauria, järviä, soita yms.

Lumikengät kannattaa olla mukana.

Ahkiossa kulkee helposti pitkävartinen lumilapio mukana. Paljon mukavampi kuin sellainen kokontaitetava.

Jos/kun lunta on paljon, niin varaa tarpeeksi aikaa leirialuen tamppaamiseen ja/tai lapioimiseen.

Surkea kesämakuupussi+ hyvä untuvasyysmakuupussi yhdistettynä erätoveriin riittää hyvin -21C, kylmemmässäkin.

Säästä polttoainetta tilanteisiin, kun sinulla on mahdollisuus keittää vettä. Älä esimerkiksi ala keittelemään vettä lumesta ruokatauolla. Näin tulee paljon polttoainesäästöä.

Varaa joka tapauksessa normaalia enemmän polttoainetta mukaasi.

Ruuat kannattaa pakata muovirasioihin. 

Vielä parempi jos pakkaat joka päivän ruuat omiin rasioihinsa, niin säästää aikaa turhalta kaivamiselta.

Ruoka kannattaa syödä heti eikä "ihan kohta". Tämä erityisesti jos on kova pakkanen.

Kannattaa olla pikkureppu selässä, johon saa vesipulloa, kameraa, karkkia yms. usein tarvitsevaa helposti käen ulottuville.

Jos kyseesä on ensimmäinen reissu niin tee siitä sellainen, että sitä on helppo lyhentää jos on tarvis.

KV päivä 4: Suunnitelmat muuttuvat (taas)

KV päivä 4: Suunnitelmat muuttuvat (taas)

Aamulla en jaksanut alkaa tekemään tulia, joten ruuanlaitto meni trangiahommiksi. Polttoainepullo tuotti ikävän yllätyksen: Se oli käytännössä tyhjä. En ollut ottanut huomioon, että kylmä ilmä ilma yhdistettynä lumen sulattamiseen ja kylmän veden lämmittämiseen kuluttavat moninverroin enemmän kuin kesäaikaan. Toisaalta miten olisin voinutkaan tietää, kun tämä oli kerran elämäni ensimmäinen hiihtovaellus :D ?

Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että suunnitelmia piti muutta rajusti. Harmittavasti jouduin reissua lyhentämään kaksi päivää ja ne päivät olisivat olleet kumpikin pelkkää umpihankihiihtoa. Voi, että kun keljutti.

Onneksi Aihkipetsin tuvalta on moottorikelkkareitti ylös Sallatunturille, joten matkanteko olisi helppoa. 

 Ei enään pitkälti kahvipaikalle.

 

Jaloissa eillisen viimeinen kilometri tuntui vielä, joten alkumatkan ylösalas meno ei ollut mikään mukavin alku. Kilometrin jälkeen tuli pitkä lasku ja tasainen suo-osuus. Pilvinen sää muuttui mukavasti aurinkoisemmaksi.

Ilo tasaisesta etenemisestä loppui lyhyeen, kun kelkkareitti alkoi kulkemaan vaaraanrinnettä ylöspäin. Eihän se tietenkään haitannut, että maisemat kokoajan paranivat: Alla avautui laaja suo metsäsaarekkeineen. Mitä ylemmäksi mentiin, niin sitä kaukaisemmat tunturit ja vaarat piirtyivät vasten kirkkaansinistä taivasta.

 

Ongelma oli vain se, että matkanteko oli pelkkää melkojyrkkää nousua aurngon paahtaessa todella lämpimästi. Tämän lisäksi jalat uppposivat joka askeleella vähäsen. Matkanteko oli siis "helppoa", mutta se oli myös hidassta ja raskasta. Taukoja piti olla 50m välein.

Lopulta vaaran laki tuli saavutettua ja päädyin suon laitaan jonka takaa kohosi ruuhitunturi. Jos jotakin hyvää uudessa reittisuunitelmassa oli niin se, että ruuhitunturin latukahvila oli matkan varrella. Sinne siis! Tässä välissä päätin kyllä mennä suon laidassa olevaan kotaan kuivaamaan märkiä saappaita ja rättejä. Kunnon lepokaan ei ollut ollenkaan pahitteeksi raskaan nousun jälkeen.

Meinaisn jo nukahtaa kotaan, mutta puheensorina sai minut nousemaan jalkeilleni. Kodasta poistuessani kuulin huudahduksen: "Hei katsokaa, Alkuasukas!". (Taas uus lempinimi :D).

Todennäköisesti siksi, koska minulla oli niin wanhanajan retkivarusteet päälläni. Vaihdeltiin kuulumisiaja puhuttiin sitätätä. Olivat kuulemma menossa ruuhitunturille kahvittelemaan.

Samaan suuntaan siis kuin minäkin. Jos jotain hyvää uudessa reittisuunnitelmassa oli niin pystyi poikkeamaan ruuhitunturilla kahvilla.

Lähdin samaa matkaa hiihtäjien kanssa. Vain parisensataa metriä hiihdettyäni tajusin jättäneeni karttalaukun kotaan. Ahkio pois ja nopeasti takaisin. Matka jatkui suota pitkin tunturin juurelle. Tästä eteenpäin alkoi hidas (mutta lyhyt) kapuaminen huipulle. Haarakäynnillä pääsin viimeiseen mutkaan asti, jonka jälkeen piti sukset ottaa pois.

Huipulla olikin kunnon paussin paikka. Muut ostelee tuplajuustoja, tuplamunkkikahvit. Olin ne kyllä ansainnut.

 

Näköalatornille ei olisi ollut pitkä matka, mutta koska kyseessä oli ylämäki ja olin siellä viimetalvena käynyt, niin päätin jatkaa matkaa. Matka olikin pitkälti pelkkää alamäkeä. Jalat joutui aika koville jatkuvasta jarrutamisesta ahkion kanssa. Mentiin siinä ympärikin kertaalleen. Sallatunturi lähestyi kokoajan edessäpäin.

 

"Sivistys" alkoi lähestymään talousmetsän ja mäkkien/huviloiden merkeissä. Välissä oli onneksi myös pätkiä wanhaa aikaa. Hyvä esimerkki on Sotkan ämmin lähteen vanha metsikkö ison ja jyrkän kallion edessä. Vieressä oli myös wanha aitta. Vesipullojen täyttöön ei ollut tarvetta vaikka lähde olikin vieressä, jotkut olivatkin sitä tekemässä.

Hetken kuljettuani näin henkiön katselevan kylttiä ja häviävän talon taakse. Jäin kuikuilemaan ja käännyin oikein kunnolla, mutta henkilö ei tullut näkyviin. Taikatemppuko?

Kohta ei ollutkaan enään kuin pikkumatka tuville. Poikkein vielä Hangasjärven laavulla, jossa minun piti olla viimeinen yö. Toisaalta olisiko viimeisestä kahdesta reissupäiväästä tullut mitään, kun heitti niin paljon plusasteita?

 Hangasjärvi

 Hangasjärven laavu

Asfalttitien ylitys ja vihdoin perillä! Heti ensimmäiseksi sauna päälle ja ruokaa laittamaan. Varusteiden kuivaus voi sitten myöhemmin tehdä. Sallan osuus saikin hienon päätöksen kun pääsi poroajelulle

Koko reissun huippulopetus kuitenkin oli Saariselällä hiihtolatujen, revontulien, saunan ja Souvareiden merkeissä!

Perillä!

KV-päivä 3: Sitä todellista umpihankihiihtoa/lumikenkäilyä!

KV-päivä 3: Sitä todellista umpihankihiihtoa/lumikenkäilyä!

 

Yön aikana piti putkikauluria laittaa nenän eteen, kun pakkanen niin kovasti nipisteli. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vähän tukkoisen nenän kanssa putkikaulurin läpi hengittäminen muuttui turhan raskaaksi. Tämän johdosta päätin "vetäytyä" makuupussien uumeniin.

Päivä valkeni aurinkoisena ja tuulettomana. Tiesin, että oli ollut kylmä yö mutta päätin varmistaa silti kuinka kylmää oli ollut: -21C!!!! Ja tämä siis tuplamakuupussilla ja erätoverilla!! Uusi ennätys!! Varmasti olisi mennyt kylmempikin sää, oli vähän paksumpikin pitkä aluskerrasto mukana.

Kylmänsietoa oli jo reissun aikana tullut sen verran, että aamutoimet onnistui hyvin ilman hanskoja ja rukkasia. Toisaalta ei hanskojen kanssa oikein minigrip pusseja yms. pikkusäätämistä voinut tehdä. Jos käsiä kylmäsi, niin sitten sujautin ne hetkeksi rukkasten sisään lämpiään.

Olin tökännyt sauvat lumihankeen pystyyn yön ajaksi. Nehän oli tetenkin jämähtäneet kiinni ja kun yhden kiskaisin irti, niin sompa jäi lumeen eikä sitä etsimälläkään löytynyt. Onneksi oli varasauvat.

Plussapäivät ja pakkasyöt olivat ongelma nahkasaappaiden kanssa. Lämpiminä päivinä saappaat kostuivat sen verran, että yön jälkeen ne olivat kivikovia. Sellaisten kenkien runttaaminen jalkaan ei ole kovin mukavaa. Toisaalta ongelma oli aina vain väliaikainen, koska saappaat sulivat jalkaan tunnin sisällä.

Matka jatkui moottorikelkkauraa pitkin. Lämpötila nousi kovaa tahtia auringon paisteessa. Päädyin moottorikelkkauran risteykseen josta valitsin vasemmanpuoleisen, koska siinä ei ollut muuta kuin yksi vanha ura eli muita kulkijoita tuskin tulisi. Syvää ja kapeaa uraa pitkin meneminen oli mahdotonta mennä ahkion kanssa. Ongelmaksi ei tämä muodostunut kiitos hyvän hankikannon joten matka jatkui uran vierttä pitkin.

Taukoa pitäessä kartan katsominen kannatti: Reittiä pystyi oikaisemaan metsän kautta ja metsäosuutta tulisi silti mukavasti neljä kilometriä. Osuus tuo kivasti tasapainoa, koska moottorikelkka-uraa pitkin hiihtoa kuitenkin tulisi tälle päivälle ainakin viisi kilometriä plus 1,5km tietä pitkin kävelyä.

Pienen puron kohdalla käänsin suksen kärjet osoittamaan kohti Päivikkijärveä.

Seuraavat neljä kilometriä olivat kyllä ehdottomasti reissun parasta antia. 

Hankikanto oli loistava ja vaikka kartta kertoi matkan olevan loivaa ylämäkeä, niin ei se tuntunut yhtään missään. 

Koskematonta metsää ja täydellistä hiljaisuutta, mitä nyt moottorikelkan ääni välillä kaukana huristeli. Puro oli käytännössä kokonaan umpeutunut lumen ja jään alle lukuunottamatta muutamaa kohtaa. Pieniä ja isoja eläinten jälkiä näkyi jatkuvasti, metso/teerikin lähti lentoon kauempana puiiden välistä. 

Vähän ylempänä olisi tod.näk. ollut vähän helpompi kulkea (puronvarsi kasvoi aika hyvin kaikenlaista), mutta sehän oli vain hyvä ahkion testaamisen kannalta.

Päivikkijärvi on noin puolentoista kilometrin pituinen soikionmallinen järvi. Syvyyttä varmasti löytyy ihan tarpeeksi, koska järvi on vaarojen välisessä notkelmassa. Kalaakin pitäisi olla päätellen katiskoista yms. rakennelmista. Paikalle tosin ei ole ihan helppo päästä, kun lähimmälle tielle on nelisen kilometriä metsää ja suota pitkin. Ehkä sitä tänne joku kerta kalaankin eksyy. 

 

 Päivikkijärveä

 

Järvenylityksen jälkeen matka jatkui soita ja vanhaa metsää pitkin. Kunnon keloja ja aihkipuita oli todella paljon soiden vierellä. Kaikki talviretkeilijöt tietävät, että suot ovar loistaviaretkikohteita niiden tasaisuuden ansiosta ja talviaikaana jäisinä varmasi kantavat raskaammankin taakan. Tällaista saisi olla paljon enemmänkin. Ei se vaatisi, kun ojien tukkimista ja vanhojen metsien rauhaan jättämistä. Retkeilijät ja luonto kiittäisivät! Ei vaan taida tällaisten arvojen vaaliminen oikein sopia nykypolitiikan virtaan...

taukoa pitämässä

Matka päätyi leveälle latu-uralle joka oli yllättävän vilkas ottaen huomioon, että se oli keskellä ei mitään. Varustukseni keräsivät luonnollisesti paljon kiinnostuneita katseita erityisesti, kun matka taas taittui ilman suksia. Kysymyksiäkin piisasi paljon, kun pidin ruokataukoa ladun ja tien risteyksessä. Erityisesti näistä kysyjistä jäi mieleen ryhmä, jonka tavoitteena oli hiihtää latuja pitkin Kuusamosta Nuorgramiin. Kunnianhimoinen tavoite, toivottavasti onnistuivat!

Tieosuus oli nopeasti ohi ja päädyin UKK reitin risteykseen, jossa kyltti sanoi aihkipetsiin olevan enään yksi kilometri. Sain siis kurottua aikataulun umpeen!! Siinä sattui vain olemaan puolentoista metrin lumivalli ylitettävänä. Vaikka lumivalli näyttti madottomalta ylittää, niin yllättävän helposti se meni ahion kanssa. Polun kohdalla oli vanha kulku-ura, mutta lumi upotti sen verran, että lumikengät piti laiittaa jalkaan. 

Kilometrin pätkä oli muutamaa lyhyttä suoylitystä lukuunottamatta jyrkkää nouusua ja laskua. Ylämäet olivat hankalia sauvojen uppoessa melkein kokonaan. Jo ennen UKK-reitin kylttiä oli mahdollisuus mennä suota pikin perille asti. Sain vain jonkinsortin masoksimivaihteen päälle, olis se omalla tavallaan mukavaa kurittaa itseään fyysisesti. Oli se silti nopeampaa matkantekoa kun se eillinen episodi...

Suosaareke 

 Varjokuvia

Jalkoja alkoi jo väsyttämään ja hämärä laskeutumaan, mutta onneksi silti pääsin ennen pimeää perille. Vaikka Aihkipetsin tupa ulkoapäin näyttää hirveän modermilta, niin se on aika simppeli ja yksinkertainen sisäpuolelta. Aihki ja petsi kumpainenkin tarkoittavat isoa mäntyä, taittavat olla metsäsaamelaisten sanastoa.

Viimeaamuista viisastuneena päätin tehdä tulet ja kuivatella saappaat yms. mahdollisimman hyvin ennen huomista pakkasaamua. Tässäkin tuli huomattua jalkarättien nerokkuus. Ne saa levitettyä tåysin auki ja ne kuivuvat paljon nopeammin jos vertaa vaikka ohueen urheilusukkaan. Kamiina ei ole yhtä hyvä kuivatukseen kuin avotuli, mutta kyllä niistä ainakin enimmät lähti pois. Ruuan valmistus ja veden keitto oli nopeaa tehdä kamiinan hellalla. Kävin vielä ihailemassa tähtitaivasta revontulien toivossa tuloksetta tällä kertaa...

Aihkipetsi

KV-päivä 2: Suunnitelmat uusiksi

KV-päivä 2: Suunnitelmat uusiksi

 

Tänä aamuna oli pakkasta -8C. Se tiesi, että päivällä olisi hankikantoa joka olisi loistava juttu näin umpihankihiihdon kannalta. Eikä se häviäisi, vaikka päivällä menisi plussalle. Taivas oli kirkas, ja aurinkokin alkoi lämmittämään. Ei kulunut kuin tunti ja mittari näytti jo nollaa celsiusta. Hanki kuitenkin kantoi, ja sitä oli mukava hiihtää. 

 Kiva sää

 

Ensimmäisen järven jälkeen oli pieni nousu ja päästiin uudelle järvelle. Katselin karttaa ja huomasin, että voisin oikaista tuon metsää kasvavan ojitetun suon kautta. Korvissani kaikuivat kaverin sanat: "Älä koskaan mene ojitetutua suota ahkiolla ja suksilla, se on yhtä helvettiä!" Ajattelin, ettei se sentäs niin paha voi olla. Jämsässäkin olin kävellyt ihan hyvin sellaista paikkaa pitkin. Ei kai niissä niin paljon voi eroja olla.

Vai mitä?

Vai mitä?

Vai mitä?

Kaverin sanat osoittautuivat todeksi: Se ei riittänyt, että ojat olivat yli puoli metriä syviä. Sen lisäksi lumi ei siellä kantanut ollenkaan. Kirsikkana kakun päälle ojissa oli huomattavasti enemmän lunta, kuin ojien välissä. Etenemisvauhti oli metri parissa minuutissa. Tällainen paikka voi myös oikeasti olla vaarallinen: Isän kaveri oli ollut hetki sitten armeijan kertausharjoituksissa. Siellä oltiin suksilla menty ojitettua suota pitkin ahkiomies edellä.Yhtäkkiä ahkiomiehen alta oli lumi pettänyt ja mies oli tippunut pari metriä ojan pohjalle. Kyseinen henkilö ei saanut muuta kuin kovan sätkyn, mutta ainekset isompaan onnettomuuteen olivat käsillä.

Edettyäni 20 metriä totesin, ettei tästä tule hevon helvettiä. Palasin samoja jälkiä takaisin järvelle katsomaan karttaa. Päätin kokeilla toisesta kohdasta, jossa ojitettua suota oli alle viisitoista metriä. Sama lopputulos. Etten menettäisi viimeisiä järjen ja itsekurin rippeitä päätin lopulta kiertää lenkin metsän kautta. Tämäkään kohta ei päästänyt helpolla, koska kyseessä oli mäki. Tampattuani mäen ja kiskottuani ahkion viimein soratielle, olin kuitenkin huommattavasti nopeampi kuin ensimmäinen ojasuoylityskokeiluni.

Aikaa oli kulunut jo sen verran paljon, että suunnitelmia piti muuttaa. Päädyin siihen, että jahka pääryisin moottorikelkkauran risteykseen lähtisin sitä pitkin kulkemaan eteenpäin. Hyvällä tuurilla voisin jopa päästä haluamaani määränpäähän, jos valoisaa aikaa riittäisi.

Luminen tie tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan. Ahkio raahautui vanhaa moottorikelkkauraa pitkin laidat uran reunoja raapien. 

 

Maisemat olivat lähinnä hakkuu-aukeaa, välillä kohosi vaaran rinne enemmän toisella puolella, ja välillä maisemaa avautui toisella puolella.

Vihdoin maisema alkoi avartumaan enemmän ja tiesin, että nyt päästiin moottorikelkkauran risteykseen pitkälle ja ansaitulle ruokatauolle. Mikäs siinä puuhun nojatessa ja maisemia ihailessa kauniissa säässä. Kaunis sää näytti myös olevan myös moottorikelkkailijoiden mieleen jotka hursitelivat kovaa vauhtia kelkkareittiä kumpaankin suuntaan. Itse en oikein ole ymmärtänyt kelkkojen hankkimista pelkästään huvitteluun. Hirveää tuhlausta. Eri asia jos tarvitsee sitä töihin esim. poronhoito, kalastus... ja samalla sitä voi käyttää vapaa-ajalla. Toisaalta kelkka on varmaan lapissa auton jatke, kun sitä lunta on niin paljon. Tiedä häntä, varmaan ymmärtää tätäkin asiaa paremmin KUN muuttaa lappiin...

 Tauko

Matkanteko oli todella nopeaa paljon ajetulla kelkkauralla. Ura oli itseasiassa niin kova ja liukas, että sukset vaan lipsui. Lopulta otin sukset ahkion kyytiin ja lähdin kävelemään ahkio perässä. Jyrkmmissä mäissä otin taas sukset jalkaan, että sai kokea vauhdin hurmaa. Taittuuhan se matka näinkin :D !

Luulin moottorikelkkareitin menevän keskellä jotakin ankeaa talousmetsää tai muuta vastaavaa (sitäkin kyllä oli ihan tarpeeksi erityisesti loppumatkasta), mutta reitti oli todella mielenkiintoinen. Jyrkät ja metsäiset vaarat kohosivat komeina vasemmalla puolella. Oikealla puolella taas oli aukea suo, jonka jälkeen rinne jyrkkeni nopeasti. Tämän ansiosta oikealle avautui kauniit maisemat kauas venäjän puolelle. Siellä näkyi paljon korkeita tuntureita, ehkä jopa se "alkuperäinen Sallatunturi", jossa pidettiin suomen ensimmäiset syöksylaskukisat vuonna 1937. Tänä vuonna siis tulee 80 vuotta täyteen siitä ja sitä juhlistetaan nykyisellä Sallatunturilla kisojen merkeissä.

Alkuperäiset Sallatunturit?

 Merkkejä metsäpalostakin löytyi aika paljon. Kyseessä tosin ei voi olla ns "Tuntsan palo", joka riehui nykyisen Tuntsan erämaan alueella v.1960 ja poltti 20000 hehtaaria maata.

Jokin palo-alue

 

 Vaikkei tämä varisnaisesti reissuun liity, niin tässä silti edellämainitusta palosta infoa.

Päätin jatkaa matkaa aina kello kuuteen asti. Päivä alkoi hämärtää pikkuhiljaa. Kun kellon tuntiviisari näytti kuutta, olin päässyt majapaikkani kohdalle. Harmi vaan, että majapaikka sattui olemaan kahden vaaran välissä olevan harjanteen takana. Siihen aikaa olisi kulunut sen verta paljon, että tyydyin tuttuun ja turvalliseen erätoverimajoitukseen. Poikkesin reitiltä ja ähisin itseni ahkion kanssa sopivalle paikalle. Majoite oli pystyssä ennen pimeyden täydelistä laskeutumista. Oli hienoa nauttia ateria tähtien tuikkiessa kirkkaalta ja valosaasteesta vapaalta taivaalta. Pakkasta siis tiedossa, tuumin kirkasta taivasta katsoessani. Ilma tuntuikin viilenevän pikkuhiljaa. Ilman hanskoja kyllä tarkeni ihan hyvin touhuta kaikki hommat. Vielä kahvia ja Jaloviinaa iso siivu ennen nukkumaanmenoa epäonnistuneen metsäojaylitysyrityksen aiheutuneen ärtymyksen johdosta.