Näin teet puukon (tässätapauksessa skrama)

Näin teet puukon (tässätapauksessa skrama)

Materiaalit

puukon terä

messinkilevyä ja/tai puukon heloja

(niin hyvää) puuta puukkoon

tuohta tarpeeksi

(niin hyvää) lautaa lestiin

jotain öljyä tms.

(tervaa)

nahkaa

metallirenkaita

purjerenkaita

(vahattua) lankaa

mehiläisvahaa

liimaa

Työkalut

paperia

kyniä

teippiä

2 ruuvipuristinta

pora

metalliporanter(i)ä

metallisaha + varaterät

pihdit

puukko

hiomapaperia

taltta

neuloja

fööni

jotain terävää esim. Naula tms

vasara

jotain ei niin terävää esim. Ruuvimeisseli

kolvi, tai polttokynä

Jos ihmettelette miksi valitsin näin ison terän johtuu siitä, että sitä satuttiin myymään irtokappaleina varustelekan nettisivuilla. Tarkoitus on tehdä jossakin vaiheessa ihan "normaalin" kokoinen puukko.

Skraman kumikahva on kyllä varmasti pirun käytännölinen, mutta se on myös pirun ruma. Ei millään pahalla varusteleka! Näin siitä sain paljon erähenkisemmän.

Jokaisella erämiehellä ja eränaisellahan pitää olla kunnon puuko. Näillä ohjeilla voit tehdä puuko ihan kotioloissa.

Itse Puukon teko

Ensin pitää valita terä. Niitä myydään irtokappaleina kaikissa alan (netti)kaupoissa, valinnanvaraa on.

Suunnitteluun kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Piirrä paperille terä ruotoineen. Hahmottele puukon kahvan muoto, lisää kuvaan eri materiaalit mitä aiot käyttää.

Itse päädyin käyttää tuohta pääraaka-aineena. Kerää tuohenkappaleita tarpeeksi paljon ja leikkaa ne samaan kokoon ja muotoon. Ota n.3cm nippu, levitä kaikkiin liimaa ja purista ruuvipuristimella yhteen.

Tuohet kannattaa liimata joka toinen kappale viivat pysty- ja joka toinen vaaka-asentoon. Rakenteesta pitäisi tulla näin kestävämpi

Kannattaa puristaa kahden puunkappaleen välissä, niin puristus tulee tasaisesti.

Toista tämä niin monta kertaa, että saat tarpeeksi paljon liimattuja tuohikappaleita.

Tämän jälkeen poralla porataan reikiä keskelle niin monta, että ruoto mahtuu siitä läpi. Reiät viimeistellään viilall/hiomapaperilla.

 

Puukon päädyissä ja keskellä on kappaleet visakoivua. Visakoivu on kaikkein yleisin puukkomateriaali, mutta kannattaa ihmeessä kokeilla mitä tahansa. Sama poraussyysteemi kuin tuohessa.

Puukon helat jouduin tekemään 3mm paksusta messingistä, koska noin isoon terään ei löytynyt sopivan kokoisia valmiina. Samalla tein ohuemmasta messingistä "välikappaleet" päätypuupalojen ja tuohikappaleiden väliin.

 Näitä osia valmistaessa tein niistä valmiiksi sen levyisiäja pituisia, mitä ne valmiissakin puukossa olisi. Tämä auttaa helpommin hahmottamaan miten paljon puukkoa voi/saa työstää.

Kannattaa tehdä välilevyt melkein yhtä paksusta/yhtä paksusta materiaalista kuin päätylevyt. Sillälailla varmistetaan se, että ne myös näkyy työstäessä ja valmiissa puukossa.

Sahataan kappaleet irti levystä.

Porataaan tarpeeksi monta reikää, pienellä metallisahalla ja/tai viilalla tasataan reikien sivut. Tämä on erityisen tärkeää, koska helan ja puukon varren väliin ei saisi jäädä ollenkaan rakoa.

Teränpuolen helan reiän kapeaa reunaa jouduin vielä viilaamaan viistoon, että se uppoaisi "syvemmälle" terän varteen ruodon loppukaaresta johtuen.

Niinjoo, tässävaiheessa viimeistään terä kannattaa suojata, ettei kulu aikaa sitten liimatuhrujen poistamiseen.

Kun kaikki osat on viilattu, sahattu jne. Tungetaan kaikki oikeassa järjestyksessä puukon varteen epoksin yms. Liiman kanssa. Kahdella ruuvipuristimilla varmistetaan, että palikat tulevat tiukasti toisiaan vasten. Varmiten puristuksen saa tehtyä, jos kahvan kummassakin päässä on irtonaiset laudan yms. Metallinpalat, jota vasten puristimen päät saa laitettua. Itsellä ainakin oli aikamoista kikkailua saada palikat puristettua pelkästään puristimien avulla, jotenkin siinä kuitenkin onnistuin.

Liiman kuivuttua sahataan kaikki sivut suht tasaisiksi. Tämän jälkeen piirretään haluttu kahvan malli joka sivuun ja aletaan viilan ja sahan kanssa muotoilemaan. Tuohi on todella helppoa työsää, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen.

Itse olisin voinut työstää omaa puukkoani enemmän, epätasaisuuksia ja koloja löytyy sieltä täältä. Välilevytkään ei joka suunnasa näy, kun en ole puuta/tuohta tarpeeksi työstänyt tieltä pois.

Osasyy tähän työstämisen vähyyteen oli se, että alla oli jo kaksi epäonnistunutta kuksaa (kummatkin halkesivat kesken työstön) joten halusin pelata "varman päälle". Kolmas epäonnistunut käsityöprojekti putkeen olisi ollut ehkä vähän liikaa. Kyllä siitä ihan hieno silti tuli.

Ennen öljytervausta...

Nythän se alkaa näyttämään jo puukolta! Ei ole jäljellä enään kuin pintakäsittely. Se hoitiuu erilaisilla öljyillä ja lakoilla. Itse käytyin joitakin kerroksia pellavaöljyä. Tämän jälkeen aloin päällystämään sitä pellavaöljy/terva sekoituksella. Terva vaikutti sen verran tummalta tavaralta, että laitoin sitä vain yhden viidesosan. Mutta voi hitsin pimpulat, kun se kahva muuttui ihan tummanpuhuvavksi silti! Sekoitussuhde olisi vamaan pitänyt olla joku 1/7-1/10. Alkuärtymyksen jälkeen tuumasin, ettei se ehkä niin paha juttu ollutkaan. Harvemmin kaupan puukot ovat tummakahvaisia, ja nyt tämä sopii hyvin sävysävyyn oman "normaalikokoisen" puukkoni kanssa.

... Ja öljytervauksen jälkeen.

No sitten se tuppi

Lestiksi tarvitaan ohutta (max 1cm) lautaa. Piirrätte siihen terän muodon. Otatte taltan ja puukonenemmän, tai vähemmän kauniiseen kouraanne ja alatte työstämään koloa. Kolo on tarpeeksi syvä, kun puukonterä ei tule reunan yli. Viimeistele hiomalla.

Lestin reunojen ei tarvitse olla mitenkään älyttömän paksut joten poista ylimääräinen puuaines. Sahaa kappale terän malliseksi ja pyöritä reunat.

Vaihtoehtoisesti voi tehdä näitä kappaleita kaksi, niin tupesta tulee tällätapaa "symmetrisempi". Tätä tapaa käyttäessä varmistukaa lautojen suoruudesta. Itsellä ei ollut suorat, mutta jesari pelasti!

Kun ole saanut lestin valmiiksi, niin käsittele se haluamallasi aineella. Itse käytin pellavaöljyä ja tervaa.

 

 

Kun olet kyllästänyt kyseiset kappaleet niin on aika alkaa suunnittelemaan varsinaista tuppea. Ensimmäiseksi päätät haluatko sauman puukon reunaan vai takapuolelle. Teippaa lesti terään kiinni. Hanki tarpeeksi iso paperinpala, että puukkosi peittyy siihen siihen asti, mihin haluat tupen reunan tulevan. Nyt rypistä paperi puukkosi ympärille paperin reunat siihen suuntaan, mihin haluat sauman tulevan. Kun avaat paketin, niin rypistynyt alue kertoo sen, miten paljon tarvitset nahkaa. Tähän on tietty hyvä lisätä työstövaraa 5cm joka suuntaan.

 

Koska oma puukko sattui olemaan tuollaista jättikokoa jouduin heti ensimmäiseksi ompelemaan jatkopalan siihen kiinni. Tuplasaumalla kummatkin kappaleet liitoskappaleeseen, niin kyllä toimii. Liitoskappalella oli itseasiassa ihan hyvä esteettinen tarkoituskin...

Kastele muotoon leikattu nahankappale ja taittele se samallalailla puukoj ympärille, kun taittelit paperin. Taittunut nahka kertoo mihin kohtaan naputtelet naskalilla ja vasaralla reiät ompelua varten. Reiät kannattaa juuri taitoksen viereen sisäpuolelle eikä taitoksen kohdalle. Näin varmistut siitä, että nahan kuivuttua saumasta tulee varmasti tiivis ja kireä.

Taittamalla nahan tupen aukosta kaksinkerroin, saat reunasta hienomman, ei ole pakollista.

Puukko pitää ommela tupen "sisään", että siitä tulee puukolle oikean mallinen.

Ompelu kannattaa tehdä kahdella neulalla ompelun nopeuttamiseksi. Pihdit helpottavat huomattavasti neulojen käsittelyä nahan läpi vaikka onkin valmiit reiät.

Oma tuppinahka oli sen verta paksua, että kaksinkerroin taiteun reunan ompeleminen ei onnistunut puukon kanssa, joten jouduin aluksi ompelemaan ilman puukkoa aina nahkojen liitoskohtaan asti. Liitoskohdan kuitenkin halusin saada lestin yläreunaan, joten sen venkoilu paikoilleen puukon kanssa oli aika hankalaa. Lopulta se onnistui ja ompelu jatkui.

Puukon terän+ kaksipuoleinen lesti oli sen verta paksu viritys, että 2,4mm nahka ei yksinkertaisesti taipunut kokonaan tupen "selkäpuolelle". Jouduin improvisoimaan ompelut kapeille sivuille. Hienohan siitä lopulta tuli

Ylimääräinen nahka poistetaan puukolla ja saksilla. Varaa kuitenkin nahkaa kantolenkin kiinnitykselle, lohenpyrstöpäälle yms. Jos olet sellaisia tekemässä.

 

Purjerenkaasta saat varmasti tukevan kiinnityslenkin. Sellaisen saat teetettyä puukkoosi suutarilla.

Kantolenkin väsääminen onnistuu pienestä nahankappaleesta ja metalisesta D-lenkistä.

Oman kantolenkki tuli kiinni sauman kohdalle, joten sästin siihen pienen palan. Tämä kohta tosin oli siinä liitetyssä nahankappaleessa, joten siitä pelkästään roikottaminen vähän epäillytti. Lopulta päädyin tekemään alla näkyvän ratkaisun. Avainrengas estää sitä, että puukko ei roikkuisi aivan vaakatasossa painonsa takia.

Viimeisenä (muttei ollenkaan vähäisempänä) tupen koristelu! Siihenkin kannattaa varata tarpeeksi aikaa suttupaperin ja kynän kanssa. Omat koristeeni keksin Samuli Paulaharjun kirjasta Lapin Muisteluksia (suosittelen) Kahdesta erillisestä kuviosta yhdistin yhden kuvion. Nahkojen liitoskappale toimi loistavasti "vedenjakajana" toiselle, erilaiselle pikkukuviolle

Piirrä kuvat lyijykynällä tuppeen. Tämän jälkeen kastele vähän tuppea ja tylpällä esineellä (esimerkiksi ruuvimeisseli) käy koko kuvio läpi. Tällälailla kuvio saa ihan uutta eloa ja kolmiuloitteisuutta.Valitettavasti tämä efekti ei oikein kuvan kautta välity :D.

Kuvion polttamiseen tarvitaan polttokynä tai kolvi. Kolvin saa halvalla ja polttokynän vähän kalliimpana. Ennen tuppea kannattaa harjoitella laitetta hukkapaloihin. Persaukisena tyydyin kolviin. Kolvi ajaa asiansa ihan tyydyttävästi. Ainoa "ongelma" on se, että palokohdan ollessa pistemmäinen kuvio tulee muodostumaan yhden yhtenäisen viivan sijasta pisteiden ja viivanpätkien sekamelskasta. Joku ei välttämättä tykkää moisesta, mutta jonkun mielestä se voi olla kyseisellä tavalla persoonallisen ja jännän näköinen.

Loppuun perus vahaus mehiläisvahan ja föönin avulla. Lämmitä föönillä vahaa ja "pensselöi" sitä nahan pintaan. Tämän jälkeen föönillä imeytytät sen nahkaan kiinni.

Sormia kannattaa käyttää mehiläisvahan tasoittamiseen.

Valmis!

Näillä eväillä pitäisi jokaisen tee-se itse henkilön käsissä syntyä täysin oma ja persoonallinen pukko.

Seuraavaksi aion tehdä ihan "normaalin" kokoisen puukon. Varustelekan pienempi jääkäripuukko näyttää sopivalta. Kumikahva vaan pois pienellä metallisahalla.

Materiaaleiksi olen ajatellut jotakin seuraavista tehtyä yhdistelmää: poronsarvea, tuohta, visakoivua, tervaleppää ja messinkiä.

Eiköhän siitäkin joku kuva tule!