KSJSR osa2: Tapahtumia, tapahtumia kaikkialla.

En pitänyt kiirettä heräämisellä, koska olin taas myöhään perillä. Aamupalan jälkeen pakkasin kalastusvermeet ja ruokatarvikkeita matkaan. Rymistelin alas aina puronhaaran asti. Vettä ripsotteli silloin tällöin, mutta se ei haitannut, piti lämpötilan mukavan alhaisena, ja ei turhaan häikäissyt. Nahkapussihousut olivat oikein mukavat päällä, ei hiostanut vaikka lämpötila oli yli kahdenkymmenen.

Tästä ei aamupuuro parane!

Puron suusta alas oli laaja suvanto, jossa oli kiviä siellä täällä. Vaikka taivas oli pilvessä pohjan näki selvästi. Perhovehkeille tämä olisi ollut täydellinen paikka, valitettavasti ne vain olivat rikki.

Kaloja ei tullut, vaikka niitä vähän väliä kävi pintomassa. Kalojen aktiviisuus hämmensi, koska yleensä kalastamillani joilla kaloja ei käynyt ollenkaan pintomassa. Kertooko tämä siitä, että täällä kalaa on vain täällä enemmän, vai jotain muuta?

 

 Maltiojokea

Hyttysiä oli sen verran, että ilman hyttysmyrkkyä olisi ollut ikävää. Olin ostanut pikiöljyä, entisajan hyttyskarkotetta Pyhä-Luoston luontokeskuksesta. Hyvin toimi, vaikka sisältääkin karsinogeenejä. Toisaalta, ei ne nykyiset offit, autanit jne. hyttysmyrkyt mitään terveyspommeja ole...

Ensimmäinen kalatapahtuma tuli heti paikasta mistä eilen rymistelin metsästä. Kala nappaisi "legendaariseen" Punamusta-Lotto lippaan. Vastapuoli tuntui hauelta ja sitähän se oli. Kaiken epäonnistumisten jälkeen halusin saada edes jonkun kalan ruuaksi, vaikka olisi hauki.. Yritin nostaa siimasta, mutta ote lipesi ja kala meni menojaan. Eikä siinä vielä kaikki: Kyseinen lippa sitten jäi vastapuolen puuhun kiinni ja lyhyt siima lyheni entisestään. Tässä vaiheessa tuntui, että tästä tulee kaikkien aikojen huonoin kalareissu.

Onneksi mielialaa korotti marjojen, erityisesti lakkojen suuri määrä. Suot olivat oikein silmiinpistävän oransseina, 10x10m alueelta olisi varmasti saanut ämpärin täyteen. Marjojen rohmuamisella sain nälän pidettyä mukavasti loitolla ennen kuin menin syömään kodalle.

 Lakkasuo

Heti ruuan jälkeen ei täydellä mahalla huvittanut lähteä kauas joten päätin tehdä illan halot valmiiksi. Samalla kokeilin kodan edessä olevasta suvannosta jos hauki olisi ollut otillaan, ei ollut.

Päästyäni paikalle, mistä jatkaisin kalastusta ylävirtaa alkoi pikkuhiljaa hämärtämään. Johtuiko se siitä vai sitten kalapaikkojen paranemisesta, mutta tapahtumia alkoi tulemaan jatkuvasti. Yhdessä kohti iso kala (en tiedä mikä) kävi monta kertaa eri uistimia seuraamassa muttei napannut. Jonkin matkan päästä iso kala iskee ohi komean mulahduksen kanssa. Taisi siinä muutama hauki ja tammukka käydä siiman päässä.

Ilta jatkaa hämärtymistään, mutta kaloja ei kuulu. Aloin jo vaipua kokonaan epätoivoon. Seuraavana koskessa oli isohko saari, jonne pääsi saappaiden kanssa kahlaamalla pienen uoman yli. Ylävirran suunnasta, ei tullut mitään. Heitän vinosti alavirtaan, siimassa tuntuu painoa. En mieti, että onko se vesikasvi vai kala vaan teen vastaiskun. Ja kalahan siellä sähköttää vihaisesti takaisin. Kelaan jännittyneenä otusta lähemmäksi. Kun kala ui jalkojeni alla huomaan sen olevan harjus. En voi muuta tehdä kuin nostaa siimasta ja toivoa parasta. Ja siellä lepää!! Kala tuli vihdoin ja viimein ylös! Tuli siinä spontaaneja riemunkiljahduksia tehtyä ensimmäisen ylöstulleen kalan johdosta. Kala ei ollut järin lihavassa kunnossa, mutta pituutta siltä löytyi riittävästi, että sen pystyi ottamaan ruuaksi. Perkasin kalan samantien ja hautasin sisälmykset kolmihaaraisen koivun juureen ennen kuin jatkoin matkaa.

JES!

Enään en juurikaan heitellyt, kun olin jo ruokakalat saanut. Eillisessä ison kalan karkuuttamispaikassa kävin kokeilemassa, mutta ketään ei ollut kotosalla. Tämän jälkeen olikin jo niin pimeätä, etä painelin suoraan kodalle.

Sitten alkoikin ruuanlaitto! Olin varannut mukaan porkkanaa, sipulia ja perunaa keittoa varten. Otsalampun valossa tihrustan ulkona kuorien ja pilkkoen aineksia. Varustelekan Skrama-veitsi on oikein hyvä kokkiveitsi, suosittelen! :D. Kun kasvispuoli on kunnossa aloin fileoimaan ja paloittelemaan kalaa. Sitten vaan kaikki sekaisin ja pois kiehumasta. Vielä lisäksi laitoin fileoinnista jääneet rangat jne. kattilaan kiehuvan veden kanssa, sain hyvän kalaliemen keittoon lisäksi.

Vaikka kala ei ollutkaan mikään jättiläinen, niin kyllä siitä kaksi ihmistä olisi hyvin syönyt. Kasviksiakin oli sen verta runsaasti, että keitosta tuli vahingossa kahden LITRAN kokoinen. Hyvin se meni alas, kun oli kokopäivän liikkunut edes takaisin pitkin joen vartta. Ei maussakaan ollut mitään vikaa.

Lopulta olin saanut syömisen valmiiksi ja oli tiskauksen vuoro. Taivaalla alkoi jo aamu puskemaan valoa toisen puolen ollessa vielä tähtikirkas.

Taivaankannessa näytti olevan jotakin utua/pilveä jne. Lopulta ne paljastuivat revontuliksi. Napsuttelin suuta ja revontulet siitä äkämystyivät leimahtaen oikein komeiksi. Kuvia vaan oli hankala sada, kun alkoi jo päivän valo sarastaan. Yöpuulle mentäessä kello oli kolme aamuyöllä...