KV-päivä 0: Matka alkaa

KV-päivä 0: Matka alkaa

Työviikon päätyttyä ajelin Kuopioon, jossa viimeiset pakkaukset kerkesi tehdä hyvin yhtenä tyhjänä päivänä. Tämän jälkeen olikin helppo lähteä ajelemaan kohti Hautajärveä, vaikka lähtö taas myöhästyi.

matka oli tuttu monilta Itä-Lapin reissuilta, joten aika kului lähinnä nukkuen ja radion kuunteluun, eikä maisemien ihailuun. Tiet alkoi olemaan jo sulanut vaikka lunta maassa oli vaikka muille jakaa. Kokoajan pohjoiseen päin mentäessä lumimäärä kasvoi ja autot vähenivät. Pimeän saapuessa emme olleet vasta, kun puolessavälissä matkaa. 

 

Lopulta iskän inttäminen voitti, ja laitettiin espanjalaista musiikkia soimaan. Ei mitään lempimusiikkia, toisaalta sopi jotenkin väsyneeseen tunnelmaan.

Ärtymys ja väsymys kasvoivat hetki hetkeltä yhä oudompien sävellysten tahdissa, kun katsoin kellon matelemista. Kuusamossa kello oli jo yli puolenyön.

Lopulta pääsimme Hautajärvelle ja kohta olimme jo pikkutiellä mistä minun matkani alkaa. Ahkio nopeasti takakontista pois ja tavarat sisään!. Onneksi ahkion pakkaaminen oli tuttu juttu jo Pielisen reissulta niin tiesi mitä tulee mihinkin pakattua. Muuten siihen olisi kulunut tunti, tai jopa enemmän aikaa.

Vaikka väsytti ja oli jo yö, niin silti oli yllättävän lämmintä. Ainakin oli mukava vaihtaa vaatteet. Lähtöä tehdessä keskelle tietä oli lennähtänyt riekko. Itse en sitä nähnyt, kun lähdin jo lykkimään moottorikelkkauraa pitkin eteenpäin. Onneksi Isä nappasi muutaman kuvan!

 

Riekkohan se siinä!

Lähtökuopissa

Hieno kokemus tuo yöhiihto pimeässä lumen sataessa maahan. En kuitenkaan ajatellut jatkaa kovin pitkälle, että pääsisin mahdollisimman nopeasti nukkumaan. Hetki vielä eteenppäin, jonka jälkeen poikkesin ojan yli metsään.

Tuli todettua, että on sitä lunta ihan kohtuullisesti. Sauva uppois ainakin metrin verran. Noh, sitten vaan tamppaamaan suksilla pohjaa erätoverille. Tampattuani 3x3m alan ja ajattelin: Se on siinä. Vastaus: no ei ollut. Hypättyäni pois suksilta jalat upposivat vielä ainakin puoli metriä. Toinen kierros lumikengillä teki siitä vasta tarpeeksi kovan alusta kävellä. Kello neljä aamuyöstä pääsin makuupussiin ja sain unta kaaliin. Ei alku ihan niinkuin strömsössä mennyt, mutta olisi se voinut mennä huonomminkin!