KV päivä 4: Suunnitelmat muuttuvat (taas)

KV päivä 4: Suunnitelmat muuttuvat (taas)

Aamulla en jaksanut alkaa tekemään tulia, joten ruuanlaitto meni trangiahommiksi. Polttoainepullo tuotti ikävän yllätyksen: Se oli käytännössä tyhjä. En ollut ottanut huomioon, että kylmä ilmä ilma yhdistettynä lumen sulattamiseen ja kylmän veden lämmittämiseen kuluttavat moninverroin enemmän kuin kesäaikaan. Toisaalta miten olisin voinutkaan tietää, kun tämä oli kerran elämäni ensimmäinen hiihtovaellus :D ?

Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että suunnitelmia piti muutta rajusti. Harmittavasti jouduin reissua lyhentämään kaksi päivää ja ne päivät olisivat olleet kumpikin pelkkää umpihankihiihtoa. Voi, että kun keljutti.

Onneksi Aihkipetsin tuvalta on moottorikelkkareitti ylös Sallatunturille, joten matkanteko olisi helppoa. 

 Ei enään pitkälti kahvipaikalle.

 

Jaloissa eillisen viimeinen kilometri tuntui vielä, joten alkumatkan ylösalas meno ei ollut mikään mukavin alku. Kilometrin jälkeen tuli pitkä lasku ja tasainen suo-osuus. Pilvinen sää muuttui mukavasti aurinkoisemmaksi.

Ilo tasaisesta etenemisestä loppui lyhyeen, kun kelkkareitti alkoi kulkemaan vaaraanrinnettä ylöspäin. Eihän se tietenkään haitannut, että maisemat kokoajan paranivat: Alla avautui laaja suo metsäsaarekkeineen. Mitä ylemmäksi mentiin, niin sitä kaukaisemmat tunturit ja vaarat piirtyivät vasten kirkkaansinistä taivasta.

 

Ongelma oli vain se, että matkanteko oli pelkkää melkojyrkkää nousua aurngon paahtaessa todella lämpimästi. Tämän lisäksi jalat uppposivat joka askeleella vähäsen. Matkanteko oli siis "helppoa", mutta se oli myös hidassta ja raskasta. Taukoja piti olla 50m välein.

Lopulta vaaran laki tuli saavutettua ja päädyin suon laitaan jonka takaa kohosi ruuhitunturi. Jos jotakin hyvää uudessa reittisuunitelmassa oli niin se, että ruuhitunturin latukahvila oli matkan varrella. Sinne siis! Tässä välissä päätin kyllä mennä suon laidassa olevaan kotaan kuivaamaan märkiä saappaita ja rättejä. Kunnon lepokaan ei ollut ollenkaan pahitteeksi raskaan nousun jälkeen.

Meinaisn jo nukahtaa kotaan, mutta puheensorina sai minut nousemaan jalkeilleni. Kodasta poistuessani kuulin huudahduksen: "Hei katsokaa, Alkuasukas!". (Taas uus lempinimi :D).

Todennäköisesti siksi, koska minulla oli niin wanhanajan retkivarusteet päälläni. Vaihdeltiin kuulumisiaja puhuttiin sitätätä. Olivat kuulemma menossa ruuhitunturille kahvittelemaan.

Samaan suuntaan siis kuin minäkin. Jos jotain hyvää uudessa reittisuunnitelmassa oli niin pystyi poikkeamaan ruuhitunturilla kahvilla.

Lähdin samaa matkaa hiihtäjien kanssa. Vain parisensataa metriä hiihdettyäni tajusin jättäneeni karttalaukun kotaan. Ahkio pois ja nopeasti takaisin. Matka jatkui suota pitkin tunturin juurelle. Tästä eteenpäin alkoi hidas (mutta lyhyt) kapuaminen huipulle. Haarakäynnillä pääsin viimeiseen mutkaan asti, jonka jälkeen piti sukset ottaa pois.

Huipulla olikin kunnon paussin paikka. Muut ostelee tuplajuustoja, tuplamunkkikahvit. Olin ne kyllä ansainnut.

 

Näköalatornille ei olisi ollut pitkä matka, mutta koska kyseessä oli ylämäki ja olin siellä viimetalvena käynyt, niin päätin jatkaa matkaa. Matka olikin pitkälti pelkkää alamäkeä. Jalat joutui aika koville jatkuvasta jarrutamisesta ahkion kanssa. Mentiin siinä ympärikin kertaalleen. Sallatunturi lähestyi kokoajan edessäpäin.

 

"Sivistys" alkoi lähestymään talousmetsän ja mäkkien/huviloiden merkeissä. Välissä oli onneksi myös pätkiä wanhaa aikaa. Hyvä esimerkki on Sotkan ämmin lähteen vanha metsikkö ison ja jyrkän kallion edessä. Vieressä oli myös wanha aitta. Vesipullojen täyttöön ei ollut tarvetta vaikka lähde olikin vieressä, jotkut olivatkin sitä tekemässä.

Hetken kuljettuani näin henkiön katselevan kylttiä ja häviävän talon taakse. Jäin kuikuilemaan ja käännyin oikein kunnolla, mutta henkilö ei tullut näkyviin. Taikatemppuko?

Kohta ei ollutkaan enään kuin pikkumatka tuville. Poikkein vielä Hangasjärven laavulla, jossa minun piti olla viimeinen yö. Toisaalta olisiko viimeisestä kahdesta reissupäiväästä tullut mitään, kun heitti niin paljon plusasteita?

 Hangasjärvi

 Hangasjärven laavu

Asfalttitien ylitys ja vihdoin perillä! Heti ensimmäiseksi sauna päälle ja ruokaa laittamaan. Varusteiden kuivaus voi sitten myöhemmin tehdä. Sallan osuus saikin hienon päätöksen kun pääsi poroajelulle

Koko reissun huippulopetus kuitenkin oli Saariselällä hiihtolatujen, revontulien, saunan ja Souvareiden merkeissä!

Perillä!