KV-päivä 1: Lyhyt S00Ssipäivä

KV-päivä 1: Lyhyt S00Ssipäivä

Tiesin jo yöllä päivästä tulevan lämmin, kun sisempi makuupussi piti aukaista yön aikana. Aamulla neljän tunnin yöunien jälkeen lämpömittari näytti nollaa. Taivas näytti harmaalta enteili lumisadetta, yön aikanakin oli vähäsen lunta tiputtanut. Aamupalan sain nauttia täydellisessä hiljaisuudessa talvista maisemaa ihaillen.

 

Taiteiltuani itseni suksien päälle ja ojan yli matka jatkui moottorikelkkauraa pitkin eteenpäin. Ei tarvinnut montaa sataa metriä edetä, kun piti ottaa ylimääräistä vaatetta pois. Päälle jäivät vain housut, villapaita ja huopahattu. Niillä sitten mentiinkin käytännössä koko loppumatka. Ahkio tuntui liikkuvan vallan mainiosti, mutta sukset taas ei niinkään. Lämpömittariin vilkaisu osoitti kelin menneen plussalle ja sehän tietää tietysti lumen tarttumista suksien pohajaan. Onneksi tuli hankittua pikaluistoa: Yksi käsittely kumpaankin sukseen riittikin koko reissun ajaksi.

Reissun sää pähkinänkuoressa

Kohta jo edessä näkyi kyltti, joka kertoi, että napapiiri ja Sallan kunnan rajapyykki ylitetty. Vihdoinkin oltiin "virallisesti" Lapissa!

Suksi luisti mallikkaasti tasaisella moottorikelkkauralla. Saaavuttuani erään suon laitaan oltiin jo reippasti yli puolenvälin päiväetappia, eikä aikaa ollut kulunut vasta kuin pari tuntia. (Ensimmäinen päivä oli muutenkin todella lyhyt, n. 7km). Luntakin alkoi kivasti tiputtelemaan ja tunnelmaa luomaan.

Vielä viimeinen ylämäki, jonka jälkeen olikin lyhyt lasku tervaslammin (tai tetrvanpolttaman) laavulle. Heti ensimmäinen vilkaisu osoitti halkokokoisten puiden olevan vähissä, joten ruokavedet kiehumaan ja puuhommiin! 

 

Poronlihaa, porkkanaraastetta ja perunaa. Naminami!

Ruuan jälkeen olikin energiaa hakea lisää vettä, joten lumikengilllä piti tampata reitti järven jäälle. Siinä olikin hommaa, kun lunta oli ainakin metrin verran. Sekin oli 40cm vähemmän mitä viimevuonna oli ollut. Olisi siitä lumimäärästä kyllä riittänyt eteläänkin, kun ei edes sänkipellot saaneet lumipeitettä...

Vedin ahkion kodan sisäpuolelle ja aloin kaivaa pilkkivälineitä, kun paikalle saapui moottorikelkkailijoita. Yksi heistä ennen pilkillelähtöäni kysyi, että löytyykö sahaa. Sanoin, ettei sahaa ollut ja tarjosin omaa ketjusahaa. Tyyppi katsoi vähän epäillen, että oliko siitä yhtään mihinkään. Kun näytin takanani olevaa halkopinoa ja sanoin tehneeni sen sillä, niin kyllä saha kelpasi. 

 

Järvi oli ruskea ja matala. Pilkkiminen ei tuottanut tulosta, mutta ainakin pääsi ihailemaan maisemia ja vältti keskustelemisen. En ollut mitenkään juttutuulella. Takaisin tultaessa ensimmäisistä avannoista oli alkanut nousemaan jotain pieniä öttiäisiä, en osaa sanoa mitä. Jatkuvasti niitä kuitenkin veden tummista syövereistä tuli. Moottorikelkkailijat olivat lähteneet jo pois tultuani jättäen kuitenkin hiilloksen josta sai helposti tehtyä nuotion. Loppuilta kuluikin nuotionloisteessa kirjaa lukien.