SSRK2 osa 3

Osa 3. Ruokakaloja

Edellisellä kerralla majapaikka oli ollut todella törkyisessä kunnossa, muta nyt oli oikein siistiä. Tölkkejäkään ei ollut ilmaantunut ollenkaan. Vieraita oli käynyt vain muutamia. Olisikohan ollut kaksi merkintää minun edellisen merkinnän ja tämän kerran välissä vieraskirjassa. 

 

The mökki

Päätin käydä ensiksi kävellä ylävirtaa kalastelemaan mikä oli viimeksi jäänyt kalastamatta. Virta laiskistui kokoajan mitä nyt muutama niva suvantojen välissä. Ei lupaavalta vaikuttanut, mutta aloin silti kalastelemaan. Eihän sitä koskaan tiedä. Kalastelin nivaa ja siitä lähtevää koskentapaista ja meinasin kävellä suvannon ohi kunnes satuin vilkaisemaan sinne suuntaan. Valehtelivatko silmäni vai oliko siellä tuikki. Oli, ja toinen ja kolmas! Ehkä sittenkin... Kolmannella heitolla siima kiristyi ja vapa taipui mutkalle kohtalaisesti. Ja sieltähän tuli 33cm, tukevassa kunnossa oleva hartsa. Kylläpäs sitä kummasti alkoi hymyilyttämään.

Päätin jättää suvannon rauhaan ja kiikutin kalan lähelle majapaikkaa ennenkuin jatkoin alavirtaan. Viimevuonnahan tuli tapahtumia vähänväliä, mutta tunutui kuin maa (tässä tapauksessa vesi) olisi niellyt kaikki kalat. Ei mitään ison kalan kontaktia. Selkeästi alamittaiset kalat napsivat perhoa sillointällöin, mutta ei niitäkään tullut tuhkatiheään. Aikani kalasteltua palailin takaisin laitteleen ruokaa harjuksesta. Kellokin alkoi olemaan jo sen verta paljon, että päätin paistella lettuja (joka ei siis onnistunut) ja painuin pehkuihin.

That was delicious!

Seuraavana kalapäivän aamuna suuntasin matkani suoraan ottisuvannolle. Kaloja pintoi entiseen tahtiin. Koetin pintaperhoa, mutta sillä en saanut muuta kuin tärpin ja karkuutuksen. Vaihdoin uppoperhoon ja ei kulunut kauaan, kun siellä jo rimpuili 39cm harjus. Viime vuonna samaan aikaan oli hillaa joenvarsijängät täynnä. Nyt ei ollut mitään. Olivat olleet ja menneet kolme viikkoa sitten kuuman kesän takia. Leirin kautta lähdin alavirtaan tällä kertaa isoja perhoja heitellen. Ei taaskaan mitään. Saappaat olivat ihan litsläts märät. Nälän tultua menin laittamaan ruokaa jonka jälkeen siivosin ja järjestin puuvaraston siistiin kuntoon.

Noniih!

Illan tullen lähdin taas ottisuvannolle katsomaan mikä meininki siellä olisi. Hiljaista näytti olevan kunnes kosken niskalla iso kala kiusasi pienempiään. Jokohan se nyt nappaisi sellainen kunnon kehukala? Isot perhot olivat sen verta raskaita ettei rullaamalla niitä saanut omasta mielestä tarpeeksi kauas. Tuli jo pimeä ja vähän vilukin alkoi tulemaan. Lopulta vapa taipuu kunnolla mutkalle ja jarru parkaisee. Noniin! Minkäkölainen torpedo siellä onkaan? Aikani väsyteltyä tajusin, että torpedo onkin vihreä eli hauki. Oli omaksi pahaksi onnekseen napannut perhon suupieleen eikä siten saanut siimaa poikki. Hauki ylös ja suolet pellolle. Ihan mukavan kokoinen, perattuna puolitoista kiloa. Hauen mahasta löytyi melkein sulamaton pikkuhauki. Elikkäs tämä ei ollut sama kala mikä kosken niskalla oli häärännyt. Ehkä ensi kerralla sielä oleva taneli tulisi? Tähän olikin hyvä lopettaa kalastelu täällä jotenka kävelin autolle tavaroiden kanssa. Ruuanlaitto oli mukavaa tähtitaivaan alla ennenkuin painuin nukkumaan.

  

 Ei ollut tavoitekala, mutta silti hyvänmakuinen!