Osa 1
Nooh, onhan
tämä vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei
milloinkaan vai mitä?
Noniin.
Tämänkertainen reissu alkaapi Inarista josta kaksi viikkoa putkeen
koulun puitteissa retkeilleenä lähdin samantien ajeleen
Savukoskelle päin isot hartsat silmissä kiiluen. Edeltävän viikon
Pöyrisjärven pyöräreissun kalantulo oli niin käsittämätöntä
ettei varsinaisesti harmittanut jos ei nyt kalaa kuitenkaan tulisi.
Kaverit
pyytelivät ja anelivat, että olisin lähtenyt heidän mukanaan
jäämerelle onkimaan viikonlopuksi (oli luvattu täysin tyyntä
säätä mikä on siellä harvinaisuus), mutta pidin pääni ja
lähdin kalaan minne pitikin. Sen verran hyviä (ja huonoja)
kokemuksia tuli viime kerralla, että mieleni tekevi ja aivoni
ajallevei sinne. Kavereilla jäämerellä oli ollut hauskaa ja olivat
väsytelleet ISOA ruijanpallasta (jarru oli huutanut kurkku suorana
vaikka oli väännetty niin tiukalle kuin mahdollista). Nooh, ehkä
ensi kerralla.
Tuttu Portti
Mikäs siinä
ajellessa, kun on nätti sää. Matka taittui joutuisasti ja kohta
käännyinkin Savukoskelle vievälle tielle. Tätä pätkää en
ollutkaan ajannut kuin keskitalvella pilkkopimeässä niin nyt näkisi
minkälaista maastoa löytyy. Tieosuudet olivat pitkiä ja
kumpuilevia. Mäkien päältä näkyi metsää niin pitkälle kuin
näki. Kylät jokien varsilla olivat kuin wanhasta ajasta repäisty
peltoineen/niittyineen kaikkineen. Täällä olisi mukava asua!
Tulistelua muutaman risun keittimellä
Savukosken
ohitettua ei ollutkaan enään pitkä matka tutulle portille. Portti
ylös ja alas ja matka jatkuu soratietä pitkin perille. Kamat
reppuun (ja loput käsissä) taapersin joelle jonka otsalampun
valossa ylitin. Yöksi oli luvattu rouheeta säätä joten laavun
pystytin extratukevasti. Sitä rouheeta säätä ei sitten tullutkaan
jotenka sain nukkua sitten rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti