LL/K päivä 3 ja 4 aaaaaargh!

Seuraavat kaksi paivaa olivat yhtä isoa kärsimysnäytelmää mutta yritän jonkun sepustuksen silti kertoa niistä tuskaisita hetkistä. Myös kuvien vähyys kertoo, etta yritimme selviytyä reissusta sen sijaan että olisimme nauttinut siitä 

Koetin aluksi nukkua vaatteiden kansssa, sen jalkeen ilman vaatteita tuvassa. Siellä oli silti liian kuuma. Sitten menin ja laitoin louteen pystyyn, jossa en psytynyt pitkaan nukkumaan, koska aurinko alkoi helottamaan. Sen jälkeen otin vain makuupussin ja alustan ja menin ainoaan kunnon varjopaikkaan mikä sattui olemaan halkovajan edusta.

Ebin nukkumapaikka

Elikkäs paiva ei lähtenyt mitenkään kaksiesti käyntiin. Siihen lisäksi huomasin, että kipu jaloissa sen kun kasvaa.

Kahvien jälkeen (ei taifettu koko reissun aikana juode olleenkaan teetä koko reissun aikana) lähdimme talsimaan, alkuun oli hankalaa kivikkoa jonka takana alkoi kunnon baana tunturimaastossa. Keskivauhti nousi melkein kaksinkertaiseksi. Lisää poronsarvia. Vauhti ja "pysähdytään vasta paikassa x vaikka se kestääkin vähän pidempään" kostautui väsymyksenä ja v-käyrän kohoamisena seka vauhdin tippumisena.

RUoka ja kahvitauko 

Reissumme tästä eteenpäin seuraili enemmän ja vähemmän Vaskojoen rantaa. Pidimme ruokataukoa oikein nätin nyppylän päällä missä näkyi vaskojoki virtaavan kuin kanjonissa. Välillä näkyi maisemia, oli hyttysiä ja poronraato. Yhteenväliin kerkesimme jo kirota hyttysiä, että vettä alkaa satamaan, mutta onneksi se olikin vain ohimeneva hyttysia ilmiö. 

 

Vaskojoki

Sanoinko jo että oli hyttysiä. Enkö? No sanotaan vielä muutama kerta...

Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä Hyttysiä 

 

Ilmeeni, kun o liikaa hyttysiä

Noniin

Jatketaan.

Pienen ikuisuuden jalkeen saavuimme Vaskojärven rantaan. Olo oli jo kohtalaisen hutera ja pidimme pitkän tauon tuskan kuuman sään valliessa Hoipretelimme minkä pystyimme järven alapäähän pari kilomteriä johon teimme leirin, söimme ja joimme. Ei huvittanut kalastaa vaan unta kaaliin

 

Höpöajan ruokatauko

 

Aargh päivä2.

Heräsimme yhteiseen paskahädän tunteeseen, jonne ensiksi meni Wilfred ja mie seurasin perässä tuotapikaa. Hytttysistä ollut tietoakaan. Ainoa miinusmerkki näytti tällä hetkellä olevan se, että jalkani olivat huonoimmassa vaelluskunnossa, KOSKAAN. Joka askel sattui krokseilla ja saappailla vielä enemmän.

Taival kohti kauan odotettua Vaskojoen autiotupaaa alkoi. Päivä alkoi lupaavasti, kun osasimme suunnistaa täydelliisesti veräjälle mikä oli poroaidalla. Poroaidan jälkeen matka jatkui helppoa mäntykangasta pitkin jonkun aikaa.

Saavuimme suon laiitaan missa Kietsimävaarat olla möllöttivät taivaanrannassa, hienot maisemat.

 me, ja Kietsimävaarat

Mutta sitten alkoi taas sellainen loppumatkan kestänyt rämpiminen josta ei paljua jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia oli, kun hetki ennen ruokataukoa olimme suon laidalla ja näimme jäkäläpään ja Lapioaivin jylhät tunturit! Noiden yli kun pääsisimme olisimme jo "sivistyksen puolella".

 

Jylhät tunturit nuo ovat kirkkoni mun...

Pääsimme poroaidan viereen jota pitkin meni vetinen ja mutainen mönkijaura jota taiteilimme useita kilometrejä eteenpäin.

Söimme, joimme ja jatkoimme kohti tupaa. Tovin toilailun jälkeen päädyimme postijoen laitaan jonka ylityksessä ei kauaa nokka tuhissut. Mutta ylitys-kohtaamiset eivät olleet vielä päättyneet! Meidän ja tuvan välillä oli todella kapea, mutta sitäkin syvempi uoma.

Kirosimme yhteen ääneen ja alistuneesti otimme rinkat selästä ja aloimme sahaamaan uomaa kumpaankiin suuntaan. Onneksi joku fiksu ihminen oli rakentanut sillan uoman yli ja pääsimme vihdoin tuvalle... 

 

Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa...

 

...mutta mita rähmäsilmämme näkevätkään!! Ihmisiä ja yksi koira! Taas meni erämaan illuusio täysin. Onneksi pariskunta oli oikein mukava ja juttu luisti hyvin. Muutamat sanat vaihdettiin ja tarjosin ryypyn omasta pullosta. Mutta naamamme kääntyivat irvistykseksi kun saimme kuulla, ettei varaustuvassa ollut ketään, vaikka piti olla! Ja meidän suunnitelmamme oli päästä saunaan PRKL!

Noh, tästä toivuttuamme menimme sisälle laittaan ruokaa, kahvittelemaan ja juomaan ennenkuin menimme hyvissa mielin nukkumaan tietäen, että huomenna olisi kauvan odotettu rokulipäivä.