Emme taaskaan pitäneet kiirettä aamutoimien kanssa, koska matkaa ei ollut kuin vain kuutisen kilometriä määränpäähämme.
Aamu oli jälleen kerran kolea ja melkein piti laittaa ylimääräistä vaatetta vain ruokailun ajaksi mutta aamukahvi sekä aamujumpat pitivät kehon lämpimämänä.
Suunnistus oli tälle päivälle helppoa: sen kuin seurailisi järven rantaa, jonka jälkeen menisi harjun päältä seuraavalle.
Emme kuitenkaan menneet ihan järven rantaa pitkin, että emme joutuisimme sosialisoitumaan: näytti siltä, että mökillä saatettaisiin vielä olla, jotenka koukkasimme vähän mökin takaa harjulle.
Tämä osa Vätsäriä oli harjujen halkomaa ja Vainosjärven poikki menee myös harju. Vaikka se ei yletykkään jatkuvasti pinnan yläpuolelle niin ilmakuvista näkee selkeästi matalemman kohdan mutkittelevan järven puolessa välissä.
Hienot maisemat oli harjulla. Harju oli kyllä hieno, kaksi järveä/lampea molemmin puolin.
Hienot maisemat
Pääsimme jotenkin sympaattisen näköisen pikkujärven rantaan joka rajautui harjuun jonka toisella puolella oli myös järvi. Rannasta löytyi rojuja ja veneitä elikkäs jotain kala täälläkin!
Teimme jokusen pysähdyksen ja heittelimme mitä me pystyttiin tuulessa. Päästyämme järven toiseen päähän missä kasvoi vähän kaislikkoa vavankärki taipui mekriksi siitä, että siiman päässä joku oli hyväksynuyt pullean Rapalan syötävvän näköiseksi makupalaksi.
Pikkuhetken päästä haaviin ui alle puolen kilon hauki vaappu poikittain hauen suussa, ettei hauki saanut suutansa kiinni. Hetken mietin, että pitäisikö ottaa kala evääksi mukaan, mutta ajattelin että eiköhän me saada jotain muutakin saaliiksi. Eli olisi pitänyt ottaa :D
Lisää hienoja maisemia
Ennen pientä kompassisuunnan ottamista vedenottopaikalta löytyi vanha, melkein täysin laho vene sammalen alta.
Nyt
alkoi näyttämään vähän mukavemmalta maastolta! Vaikka maiseman
puut oli kitukasvuisia, niin jotenkin tämä alkoi enemmän
mielyttämään silmää. Järvet olivat jotenkin moniilmeisempiä
lahteineen ja kalliopahtoineen.
Sopusoinnussa
tämän kolean ja harmaan kelin kanssa. Siihen päälle vielä
sorsalintujen surumielinen valitus... 5/5!
Tästä
alkoikin vähän ylös alas maastoa ennen Pätsikotajärveä. Hieno
sellainen minimaisema-alue.
Lisäksi
löysimme komean louhen jonka nimesimme yksissä tuumin
karhunpesäkiveksi! Paljon
kiviä kivä
Ylös alas veivaaminen vei yllättävän paljon mehuja meistä, jotenka pidimme ruokatauon järven rannalla. Kun oma ruoka oli valmista, mutta odotti jäähtymistä niin päätin mennä kokeilemaan niemen nokasta mitenkä ne siimat oikein kiristyisivät.
Heittelin aikani, kunnes vaihdoin taas siihen Rapalaan millä sain sen pikkuhauen. Muutama heitto ja PAM! Vapa taipui mutkalle, mutta vaikka teinkin hyvän vastaiskun kuitusiimalla, niin ei jäänyt kiinni. Jos yhtään voi verrata niin kyllä se vapa taipui ainaskin yhtä paljon, ellei enemmän kun sain samalla vavalla aikaisemmin elokuussa nelikiloisen hauen.
No voi heleketti! Lahden vastakkaisella puolella näkyi pari kala ukkoa. Ja vasemmalla puolen kilometrin päässä kalakka. Ja meidän paikan ohi vähän ylempänä rinteessä meni kolmen ihmisen poppoo.
Voi himputTI!
Mikä tästä Vätsäristä on tehnyt niin vetovoimaisen?
Tauko nuotiota
Koukkasimme tarkoituksella vähän kauempaa missä näin kala-ukot ettei ihan naamatusten jouduttaisi olemaan. Ja ei aikaakaan kun olimma Kurttejärvellä.
Pidimme rinkat selästä poies-tauon samalla kun kalaa pintoi suhteellisen lähellä. Minä jo aloin innostumaan, mutta Wilfred ärähti, että ei kyllä alettaisi ennen ruokaa ja majoitteen pystyttämistä yhtään mihinkään kalastukseen! Jostai syystä loppumatka oli kauhean rankka, en tiedä minkä takia. Toisaalta myös se hiipivä wc-hätä hermostutti. Siimat kiristyi kuten meikän hermot.
Talsimme järevn puoleenväliin tulevan kapeikon kohdalle missä näytti olevan suhteellisen tasaista kartan mielestä. Noh, ei ollut. Hetken kinasimme paikasta mihin laitettaisiin majoite, mutta päätimme ensiksi kuitenkin syödä ruokaa. Sienillä höystettynä tottakai.
Melkein aloimme murjottamaan kun taas (!) näimme ihmisiä lähestyvän. He menivät ohi, mutta vähän ajan päästä tuli lisää ihmisiä kalastusvälineineen. He leiriytyivät meidän taaksemme, jotenka jouduimme etsimään uuden paikan meille. Jätimme rinkat missä olimme syöneet ja aloimme sahaamaan mäkeä takanamme. Lopulta paikka löytyi jonka kohtaan laitoimme tavaroita merkiksi ettemme sitä hukkaisi vahingossa.
Laitoimme kotateltan pystyyn ja lähdimme hinkkaamaan järveä virvelillä. Maisemat olivat tällä kertaa kohdillaan, ei ollut niin karua mitä aikaisemmin.
Eikä aikaakaan kun tulee muutama tärppi jonka jälkeen parin heiton päästä Wilfredillä on siiman päässä oikein hyvän kokoinen ahven. Harmittavasti juuri kun olen saamassa sitä haaviin, niin se pääsee irti ja menee menojaan. PRKL!
Vaikka kuinka yritimme, kelin ollessa lähes täydellinen niin siltikään ei tule yhtään mitään.
On se kalantulo ollut khyl vähän pettymys tällä reissulla. :-/
Wilfred jäi teltalle ja minä lähdin hinkkaamaan toista päätä järveä missä meidän leiri oli pystyssä ja missä menomatkalla näkyi kaloja käyvän pinnassa.
Tasaiseen tahtiin tuli alamittaisia harjuksia, mutta ei yhtään mitallista. Paluumatkalla teltalle kävin morjenstamassa ja kyselemässä meidän taakse tulleita. Olivat saaneet pari niukinnaukin mitallista harjusta pinkillä Lotto-lipalla. Pitänee ostaa itsellekkin!
VVV Päivä 6: ...
Eipä sisältänyt mitään ihmeellistä. Kamat kasaan, ja kohta oltiinkin jo yösuunnistukselle menevälä osuudella. Luonnollisesti maisema näyttää erilaiselta kun oikeasti nyt näkeekin jotain.
Tämä oli selkeästi lämpimin päivä. Piti jopa vähän kääriä hihoja ja lopulta ottaa sarkatakki pois.
Sitten oltiinkin jo autolla ja vaellus saatu päätökseen… Kiviä kiviä
Ensi kertaan siis!
Ensi kerralla todennäköisesti lemmenjohkan erämaa-aluille. Tästä on jo sitten isot odotukset, toivottavasti ei ihmisiä ja kalastuskin olisi onnekkaampaa. Täytyy jo hypettäää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti