SYYS-Päivä 3: Aamuvitutusta, maisemia, infotaluja ja luksusta

Aamu ei alkanut mitenkään loistavasti. Tuuli oli aivan kauhea. Oli kylmä vaikka oli kaikki vaatteet päällä. Oli oikeasti melkeinpä mahdotonta saada tulta tuluksilla. Kerran meinasi lähteä tuohi palamaan, mutta se jäi siihen. Siirryin sitten trangian pariin. Eikä sekään meinannut onnistua. Ja sittenhän minä onnistuin sössimään oikein kunnolla: Kun oiken voimalla yritin tuluksilla kiskaista kipinää, niin marinolia roiskahti silmään. Tuli kiire purolle hakemaan silmänhuuhteluvettä.

Lopulta luovutin ja siirryin tulitikkuihin. Mutta kuinkas ollakkaan tulitikut olivat jääneet matkasta pois vaikka olin niitä varta vastn tätä reissua varten ostanut! Ei voi olla totta! Ja varatikutkin oli unohtunut matkasta! Onneksi löysin korjaussetin pohjalta filmipurkin jossa oli kymmenen (!) tulitikkua. Kovan tuulen takia niistä meni hukkaan neljä. Lopulta tuli syttyi trangiaan ja epätoivosta ja vitutuksesta jäi jäljelle jälkimmäinen. Eikä edes helpottanut aamupalan jälkeen.

Sen jälkeen olikin aika laittaa rinkka selkään ja lähteä talsimaan eteenpäin.

Jo pienen talsimisen jälkeen pääsi metsään, joka alkoi vaikuttamaan sellaiselta kunnon Wanhalta metsältä. Maisemat vaikutti vähän lapin ja pohjoiskarjalan risteytykseltä. Puut olivat vaikuttavan kokoisia ja kelojakin löytyi. Isoin ero pohjoiseen kuitenkin oli kuitenkin se, että maa oli kauttaaltaan paksun sammalkerroksen peitossa. Pohjoisessa sammalta oli aika niukasti.

 On kyllä kookasta puuta

 Maasto alkoi muuttumaan mäkisemmäksi verrattuna alkumatkan soihin. Vähän väliä piti kiivetä mäkiä ylös ja alas. Hyvä puoli siinä oli, että pääsi ihailemaan maisemia. Puolukoita löytyi todella niukasti verrattuna siihen mitä siltä yhdeltä hakkuu-aukelta matkan varrelta löytyi.

Harmittavasti mustikat olivat jo menneet vanhoiksi, niitä olisi ollut "aivan tarpeeksi" vielä jäljellä.

Syöte on maastopyöräiijöiden suosiossa ja se näkyy myös reittien määrissä. Sorastettuja polkuja oli kohtalaisen paljon ja pitkospuita oli esimerkiksi revitty pois ja korvattu soralla tms.. Eihän se yhtä hienoa ole kuin pitkospuut ja polut. Ja eikös maastopyöräilijöille olisi hyvä olla vähän haastetta kivien ja juurien muodossa?

Lomaojan laavulla oli ruokatauon paikka. En edes yrittänyt alkaa ottamaan kuvia maisemista kun ei se kuitenkaan olisi onnistunut. Tällä kertaa taukopaikka ei tullut yllättäen vastaan, mutta minut yllätettiin ja säikäytettiin pahemman kerran kun laavulle tuli päiväretkeilijä (ensimäinen vastaantulija) yhtäkkisesti nurkan takaa. Oli valokuvailemassa maisemia. Muutaman sananvaihdon jälkeen hän jo jatkoikin matkaa. Hetki eteenpäin niin minä jatkoin myös.

Ennen Ahmakallion näköalapaikalle pääsyä reitin varella tuli vastaan "geologinen polku". Reitin varrella oli erilaisia kiviä/kalliota, ja niiden vieressä asiaa selventäviä ifnotauluja. Niitä oli yllättävän monta polun kolmen kilometrin mittaisella matkalla. Yllättävän mielenkiintoista!

 

Tämän tyyppistä infotaulu+kivi- yhdistelmää

 

Lopulta pääsin Ahmakallion näköalatornille. Vihdoinkin aikataulun olin saanut kirittyä kiinni. Ihan hienot maisemat tornin huipulta näkyi. Ja näkyi myös Iso-syöte ja pikkusyöte, seuraavien päivien retkikohteet!

Alkuperäinen suunnitelma oli leiriytyä ahmakallion näköalatornin alle/välittömään läheisyyteen. Joo tiedetään, se ei täysin mene kansallispuiston sääntöjen mukaan jotka sanovat, että telttailla saa autiotupien ja laavujen/kotien välittömässä läheisyydessä. Mutta ajattelin että näköalatornit rinnastettaisiin näihin muihin "rakennuksiin". Valitettavasti kunnon yöpymispaikkaa ei löytynyt, eikä vettä mitenkään olisi riittänyt huomisaamuun. Onneksi ahmatuvalle ei enään ollut pitkä matka. Kello vaan alkoi olemaan sen verran, että taivas alkoi pikkuhiljaa hämärtään. En halunnut enään toista "pimeäsuunnistusta" joten käytännössä menin puolijuoksua määränpäähän.

 No johan nyt. Syötehän näky jo!

Ahmatupa osoittautui useamman huoneiston kokoiseksi rakennukseksi. Kokeilin etuovea, mutta se oli kiinni. Piipusta nousi savua, joten oletin, että sehän on varaustupa ja varattu. Päätin levittää ruokani puuceen katoksen rappusille ja aloin tekemään ruokaa. Illan pimetessä ja tähtien näkyessä alkoi jatkuvasti sieltä täältä kuulumaan ihmisten ääniä jotka tuntuivat välillä lähenevän ja välillä taas menevän kauemmaksi. Lopulta paikalle tuli neljän naisen ryhmä. He kovasti ihmettelivät, että miksi minä ulkona ruokailen. Selitin tilanteen heille johon he vastasivat, että ahmatupa itsessään on kaksi osainen. Toinen osa on varaustupa ja toinen ihan perus autiotupa. En ollut asiaa huomannut, koska en ollut käynyt rakennuksen toisella puolella, missä oli sisäänkäynnit. Oltiinpas tyhmä, kun en sen verta ollut viitsinyt asiaa tarkistaa. He olivat menossa nukkumaan autiotupa-osioon, mutta järjestivät asian vuokratuvassa olevien kanssa niin, että he nukkuivat myös siellä ja minä pääsin nauttimaan autiotuvan luksuksesta. Isot kiitokset ja hatunnoston arvoinen teko!

Unta ei tarvinnut paljoa odottaa, kun pääsi kunnon paksuille patjoille nukkumaan.

 Luksusta.