OP2 Päivä 3: Rokulipäivä

Yö oli todella tuskaisen hikinen. Pari tuntia kului siinä, että yritin saada unen päästä kiinni taistellen kuumuuden ja hyttysten välimaastossa. Lopulta laitoin kaikki vaatteet päälle, huopahattu naamalle ja makuupussin avattuna päälle. Sitten uni vihdoin ja viimein.

Tämä päivä oli pyhitetty maiseman ihailulle, hengailulle, kalastukselle ja niin edespäin, rokulipäivä siis!

Parin vuoden takainen tunturinhuiputusyritys jäi korpeamaan sen verran paljon, että päätimme vakaasti huiputtaa pänniordon heti aamutuimaan vaikka sataisi tennispallon kokoisia rakeita vaakasuoraan. Ennuste ei ollut tosin luvannut minkäänlaista sadetta, ainoastaan aurinkoa melkein pilvettömältä taivaalta. Pakkasimme ainoastaan kamerat ja vedet mukaan. Itse otin vielä kartan maisemien bongailuun ja kynän ja paperin piirtelyä varten.

 

Kiva nähdä nämä maisemat taas!

Matka alkoi kumpuilevassa maastossa. Viimeisen kuukauden ollut kasvientunnistuskurssi koulussa oli tehnyt tehtävänsä. Kun kaverit katselivat enemmän ylöspäin ja maisemia, niin itsellä kului aikaa kasvillisuuden tutkiskeluun. Aina välillä huudahdin: Hei, täällä on tämä ja tämä tunturiluonnon kasvi. Kaverit ei oikein arvostanut, taisivat vähän hermostuakkin :D. No ei sentään hermostuttu, ihan mielenkiintoista oli, mutta kuuma ja hengästynyt. Kuuma kesä oli tehnyt tehtävänsä: Pari vuotta sitten vuolaana virrannut puro jossa oli uimiseen kelvanut lampi oli vain muisto vain, enään oli vain pieni liru jäljellä. Onneksi vesipullot sai silti täytettyä. Kohta oltiikiin näköalapaikalla, noin puolessa välissä matkaa ylöspäin. Hienot, mutta tutut ja niin tärkeät maisemat avautuivat. Lonewolfikin oli vaikuttunut maisemista: Vaikka UKK-puisto olikin ollut hieno kokemus, niin hänen mielestään täältä välittyi paremmin erämaa fiilis.

Kohti huippua

Kohta oltiikin siellä, missä viimeksi matka jäi kesken. Taas lisää tunturikasveja näkyí ja löytyi tunnistettavaksi. Mutustelin variksenmarjoja suun täyteen samalla kun pysähyimme paussille. Lämpötila oli niin kova, että kaverit vetelivät alkumatkan ilman paitaa. Itse tyydyin t-paitaan, etten herkkänahkaisena olis palanut ihan korpuksi.

Eikä aikaakaan kun oltiin huipulla. Pettymys maisemien osalta Hammasjärven suuntaan (kolmannen huipun rinne tuli tielle), mutta onneksi kaikkiin muihin ilmansuuntiin avautuivat huikeat näkymät. Koillisessa näki meidän seuraavan päivän etappipaikka Rautujärvi. Idässä kiikareilla näkyi poroerotuspaikka josta lähti mönkijäura tunturin laen kautta jonnekkin Ivalojoen suuntaan. Ihmettelimme, kun erotuspaikkaa, eikä mönkijäuraa oltu kuitenkaan karttaan merkattu. 

 

Vihdoinkin huipulla, parin vuoden odotuksen jälkeen!!

Näimme myös lumiläikkiä joita hämmästelimme tämän kuuman kesän takia (ne olikin lopulta rättikotia, mutta ei sitä näin kauaksi erottanut. Samoja, joiden luokse päädymme muutaman päivän päästä). Huipulla poseerasimme ja otimme käynnyillä yhteyttä. Kaverit lähtivät sekoilemaan jonnekin päin. Itse jäin kuvailemaan maisemia samalla kun koitin tehdä maisemapiirrosta. Piirros eteni hyvin ja tulikin oikein hiano, mutta sitten kavereille tuli kiirre mahdollisen saderintaman lähestyessä. Koska tämä on demokratiaa ja oli kaksi vastaan yksi lähdimme rämpimään alas puronvartta pitkin. No näytti tosi synkältä sateelta, joka oli tulossa ja ehkä ukkoselta ja alhaalla vähän satoikin jo, mutta taisi mennä ohitse.

 

Joo, puro vähän kuivunut sitten viime kerran

Ruuat nautittuamme otimme suunnaksi Aittajärven hiekkarannan joka oli "Geologiamiehen" mielestä hammastunturin kaunein ranta. Hetkisen aikaa köpöttelimme polkua pitkin ohittaen samalla kammin rauniot ja muutaman tulipaikan. Joen ylityksen jälkeen pääsimme tälle "hiekkarannalle" jossa ei loppupelissä ollut muuta kuin kivenmurikoita täynnä. Nurkan takana oli hiekkaranta (parin metrin kaistale), mutta mutapohjalla kuitenkin. No, minä kuitenkin uin kun kerran olin tänne asti raahautunut ja pyyhkeen ottanut mukaan. Loput nössöilivät, vai kävivätkö he sittenkin siellä kivisellä rannalla? Tuuli oli sen verta kova, ettei perhonheitosta ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta onneksi tämä "hiekkarannalla" oli sentäs tuulensuojassa. Pienet, pannuun kelpaamattomat ahvenet nappasivat tasaiseen tahtiin. Joku isompi oli kiinni, mutta hyvissä ajoin pääsi irti.

Tällaisiin saunanraatoihin törmäilee säännöllisen epäsäännöllisesti

Kahvit keiteltiin risukeittimellä rannalla. Paluumatkalla jäin jälkeen, koska järveen laski joentapainen ja halusin kalastaa aluetta mihin puro laskee järvessä. Aikani taiteilin soista rantaa lähemmäksi rantaviivaa. Kohta olinkin jo rannassa ja aloin heittää perhoa. Eikä aikaakaan kun vapa taipuu mukavasti Red Tagin ollessa siimanpäässä. Lyhyen vavannyökyttelyn jälkeen haavitsin pienehkön (mutta tukevassa kunnossa olevan) harjuksen. Valitettavasti harjus oli 29cm:n pituinen jotenka se oli sentin alamittainen. No eipä tuo varsinaisesti harmittanut. Lähdin lompsimaan tuvalle päin jossa tulet jo iloisesti rätisi. Tein tälle illalle porokeittoa lastenkoskijalla höystettynä ja muillekin retken osallistujille olin varannut oman satsin keittoa. Vuolaasti tuli kehuja keitosta, en ollut turhaan raahannut extra-annoksia!

 Kahvit hiekkarannalla