Wilfred saapui jo edeltävänä päivänä Inariin ja sai tutustua tyttöystävään ja Lennu koiraan minun käydessä töissä. Seuraavana päivänä töiden jälkeen saimme pakata rinkat autoon ja suunnata kohti Tirron takamaita. Ei keretty kauaksikkaan un tajusin että hyttyshattu ja hyttysmyrkky ovat jääneet kotia. No ei kun kauhiaa kiirettä takaisin ja SITTEN päästiin jatkamaan eteenpäin. Siinä huomasin, ettei hyttysmyrkystä enään ollut mitään jäljellä. :D: No ainaskin hyttyshattu siis,Tirroon asti päästyämme tie jatkui hyvänä soratienä vaikka viimeinen pätkä olikin pientä temppuilua paikoitellen.
 |
| Ei Huonompi parkkis! |
Maalissa oli mukava yllätys, kun leiripaikkkaa ei tarvinnut etsimällä etsiä vaan ympärillämme oli tasaista mäntykangasta mihin majoitteemme laittaa. Ja paljon polttopuuta! Vaikka ennuste olikinn luvannut aika lämmintä keliä niin onneksi ei sentäs metsäpalovaraoitusta laittanut.
Nuotio laitettiin tulille minkä ääressä paistelimme makkaraa, joimme olutta jauhoimme niitänäitä. Olipa tätä kaivannutkin!
Tänne sitä kahvia!
Ilan hämärtyessä (mitä se nyt hämärtää elokuussa) alkoi vähän lämpötilakin laskemaan joten ajattelin positiivisena että olisi mukava nukkua louteen alla. Toisin kuitenkin kävi: aluksi piti ottaa paita ja sukat pois. Lopulta kalsarit. Ja lopulta makuupussi auki. Ja kaikenaikaa hyttysten määrä sen kuin kasvoi. Oli tuskan kuuma enkä saanut nukuttua ja hyttystyen määrä oli kauhea. ”Tässä lähtee järki! ”, ajattelin. Lopulta päädyin hätäratkaisuun: Nappasin makuupussin, juoksin kuin hullu autolle inisevän verenimijäparven ajamana ja syöksyin auton sisälle sulkien ovet. Jostakin kumman syystä auton sisällä (nyt ja koko yön aikana) oli paljon viileämpi kuin louteen alla. Luulisi olevan toisinpäin? En keksinyt mitään järjellistä selitystä asialle miten se on mahdollista.
Olen ottanut torkkuja aikaisemmin autossa mutten koskaan nukkunut pitkiä yöunia. Hyvin se lopuksi meni: mitä nyt välillä vaihtelin asentoa istuma-asennosta makaamiseen kautta sikiö-asentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti