OP: Päivä 3: Risto Salmi remonttireiskana?

Seuraavana päivänä heräsimme mukavaan auringonpaisteeseen. Vaikka onkin kesä, niin silti yöt voivat olla Lapissa vielä kylmiä. Itselläni oli kohtalaisen vilakka olo kesämakuupussissa jopa pitkien alusvaatteiden kanssa. Olinkin kääriytynyt kokonaan makuupussin sisään. Siitä pitäisi kyllä saada video, kun pelkkä käsi luikertelee makuupussista etsimään vaatteita ja tavaroita :D.

Vaelluksen ongelmaksi tuli se, että vaelsimme myöhään ja heräsimme myöhään. Emme viitsineet alkaa korjata sitä, mutta kyllä siitä matkanteko vähän kärsi. No, ainakin saatiin nauttia yöttömästä yöstä!

Aamupalat nautittuamme jatkoimme suunnistusta tarkoituksena saavuttaa Hammastunturin "autiotupa". Suunnistaminen sujui kuin luonnostaan, vaikka aikaisemmin olimme kulkenut pelkkiä merkattuja polkuja pitkin. Ja tarkkuus kompassin kanssa oli noin 90 prosentin luokkaa. Ei se mitään salatiedettä ole!!!

 

Suunnan ottamista

 Aurinkokin lämmitti sen verran, että vaatteet kuivuivat nopeasti, kengätkin! Meinasin kirota lankin toimimattomuudesta edellisenä päivänä, mutta kyllä se loppureissun piti hyvin vedet poissa. Eikä edes ollut hirveän hiostavaa, vaikka jotkut niin väittävät.

Pakko vielä sanoa, että maasto oli todella helppokulkuista: Kuivaa metsänpohjaa, jossa kasvoi todella matalia varpuja, paljon komeita keloja ja valtavia mäntyjä. Täällä ei varmaan ole hakattu metsää ainakaan sataan vuoteen, jos koskaan. Tunsi olevansa yhtä luonnon kanssa! Eläimistäkin löytyi paljon havaintoja: Joko maassa lojui paskaa papanoita tai sitten maasta pyrähteli lentoon metsäkanalintuja. Ei niihin tuolla etelässä ole kovin usein törmännyt.

Saa nähdä miten pitkään tällaisesta luonnosta saa nauttia jos ilmasto tästä vielä paljonkin lämpenee...

Ennen lounaspaikalle pääsemistä tein kelosta "karsikkopuun" kaivertamalla siihen omat nimikirjaimet ja vuosiluvun. Saa lähettää kuvan jos joku löytää! Harmi vain, kun en laittanut kordinaatteja GPS:ään talteen...

Lounastimme pienen kirkasvetisen lammen rannassa, Tapion omassa valtakunnassa. 
Vettä pystyi käyttämään suoraan lammesta kuten koko erämaassa. MIETTIKÄÄ: EI TARVITSE KEITTÄÄ VETTÄ!!!!

 

Ruokatauolla

Pakollinen ryhmäkuva

Päätimme suunnata suoraan Hammastunturin tuvalle joen ja Vuorhavaaran ylitse. Painotan sanaa suoraan. Ylitimme nimittäin saman puron kolmesti. Matkakumppani ei oikein tykännyt ideasta ja jopa valitti, että ylitys oli kamalampi kuin Harrijoen, vaikka puro oli yli puolet pienempi. Onneksi seuraavat kaksi ylitystä olivat huomattavasti helpompia.

Vaaraa kiivetessämme huomasimme, että kenttää alkaa löytyä, joten päätimme raportoida olemassaolostamme, ettei meitä luultaisi kuolleiksi. Se toisaalta kostautui, koska huono kenttä kuluttaa akkua todella nopeasti. Omasta kapulastani loppui akku jo muutamasa päivässä, vaikka se normaaliolosuhteissa kestää kaksi viikkoa. Tältä (ja monelta muultakin) mäeltä löytyi paljon isompia ja pienempiä lampia/soita rinteen tasaisissa kohdissa. Paikallinen erikoisuus vai ihan normaalia Lapissa? Huipulle nousu oli yllättävän tuskallinen ja hidas, koska nousu oli tavattoman loiva, mutta pidimme ylhäällä kunnon tauon ja taas jaksoimme painaa eteenpäin.

 

Suolampi Risupään rinteellä

Kuivakkojoelle päästyämme päätin vähän suoristaa perhosiimaa kalojen toivossa, ja tulihan sieltä nopeaan kolme pientä tammukkaa. Kalastus tosin jäi reissulla aika vähiin, koska suunnitelmat menivät uusiksi. 

 Pahoittelen kuvien laatua, asetukset oli vähän mitä sattui... :-/

 

Tässä muutama vaaratilanne: Ensimmäinen tuli, kun kävelin päin kovaa ja kelottunutta oksantynkää. Komean naarmun se teki, mutta jos olisin suoraan sääreni siihen tökännyt, niin siitä olisi leikki ollut kaukana. Toinen "läheltä piti"-tilanne syntyi, kun kiskaisin rinkkani kapean uoman yli (onnistui), mutta tasapainon menettäneenä meinasin itse lentää jorpakkoon. Onneksi kerkesin ponnistaa vaastarannale. Ei kai siitä isoa vahinkoa olisi tullut, kun vettä ei ollut kuin alle puoli metriä ja olematon virtaus, mutta silti. Ylityksen jälkeen löysimme suon, jonka takaa näkyi Hammastunturi koko komeudessaan. Kyseinen näky antoi kummasti vauhtia loppumatkalle.

 Ei enään ikinä?

Joelta ei ollut enää pitkä matka tuvalle, joka löytyikin hetken harhailun jälkeen. Olisimme löytäneet sen nopeammin vain seuraamalla jokea. Oltiin taas vähän tyhmiä :) ). Ihmettelin ääneen, että "näyttääpä tuvan seinustalla olevat tikkaat tuoreilta" ja syykin selvisi: Tupaan oli majoittunut vanhahko eräjorma Helsingistä ( nimeä en muista). Hätkähdyttäväksi tapauksen teki se, että kyseinen henkilö näytti ihan näyttelijä Risto Salmelta (ilman viiksiä). Kyseinen näyttelijä oli siirtynyt manan majoille noin kuukausi sitten. What is this sorcery??

 Vaikka erämaahan tullaankin hakemaan rauhaa muista ihmisistä, niin ei se haittaa, jos muihin ihmisiin törmää. Kyseisellä henkilöllä riitti kyllä juttua: Hän oli armeijatavara/varustelekamiehiä (hassu yhteensattuma, koska niin olemme myös me). :D). Omien sanojensa mukaan hän oli kahden viikon vaelluksella ja päättänyt pysähtyä Hammastunturin tuvalle vähän pidemmäksi aikaa, koska tupa oli niin huonossa kunnossa. Hän oli ryhtynyt korjaamaan sitä. Toinen syy oli, että hän halusi kuvata yöttömän yön auringon kajoa.

Koska kyseessä ei ole virallinen tupa vaan vanha poromiesten kämppä, niin sen hoito on jäänyt vähän toissijaiseksi: Katto, joka on tehty pressusta ja laudoista vuotaa ja seinähirret olivat paikoitellen niin lahot, että puukko upposi niihin voimaa käyttämättä. Luonnollisesti homeen haju kuului asiaan. Muuten tupa oli oikein mukava ja kyllä siellä paremman puutteessa yöpyi. Itse yövyimme kuitenkin omissa majoitteissa, koska emme tahtoneet häiritä "Ristoa".

Kämppä sisältä ja ulkoa.

Mutta sitä ennen meidän piti syödä päivällistä. Siis yöllistä. Yötöntä yöllistä Ba dum tss.
 Kello oli yli puolenyön, kun aloimme vääntää ruokaa, mutta siitä voidaan syyttää venyneitä aikatauluja. Tällä reissulla päätin panostaa ruokaan. Ateriana oli härkäpapuperunamuusisipulipihvejä voissa pannulla ja jälkiruuaksi omenakiisseliä kuivatuista omenan paloista. Ja oli muuten aivan loistavaa. Toisaalta ei ihmekään, koska kyseessä on etevä eräkokki :). Fyysisen ponnistelun ja tukevan aterian jälkeen ei unta tarvinnut paljoa odotella.