Kahden tunnin (!) yöunien jälkeen
pakkasimme tavarat ja suuntasimme kohti Inarin perukoilla olevaa
pysäkkiä, johon meidän piti jättää auto. Lyhyet yöunet eivät
paljoa haitanneet, kun samalla pääsi ihastelemaan Lapin maisemia.
Matkanteko ei toisaalta ollut pelkästään mukavaa, koska samaan
aikaan osui hirveät helteet. Aurinko porotti tietenkin koko ajan
samasta suunnasta. Ennen Kemijärveä kävimme ihailemassa maisemia
yhdellä näköalatornilla, jossa tuli vastaan itse näkötornin
omistajakin. Tornin huipulta avautuivat hienot maisemat Kemijärven
ympäristöön.
Kohtalaisen jyrkkä kapuaminen...
...mutta kyllä kannatti!
Meno (ja paluu)matkalla tuli
pysähdyttyä useissa tievarsikahviloissa/myymälöissä, joita
löytyi säännöllisen epäsäännöllisesti matkan varrelta.
Toisaalta hyvä niin, koska olisi puuduttavaa ajaa yhtäsoittoa ylös
pohjoiseen. Kahviloiden tarjonta tuntui muutenkin olevan parempaa
kuin keskivertokuppiloissa etelässä. Mitä pohjoisemmaksi mentiin,
niin sitä ystävällisemmiksi ja personallisemmiksi kahvilan/kaupan
myyjät kävivät. Hyvällä tuurilla pystyi saamaan santsikupin
kahvia ilmaiseksi!
Tällainen käpälää heiluttava karhu löytyi yhden kahvilan vierestä
Saariselällä pysähdyttiin ostamassa
kalalupa+kartta ja samalla käytiin kysymässä
erään baarin saunan aukioloaika. Sovittiin keskenämme, että
reissulta palatessa yritetään ehtiä saunaan!
Autoreissun aikana tuli huomattua, että
ulkomaalaisia liikkui kohtalaisen paljon. Hienoa, että ulkomaalaiset
löytävät "Lapin taian" muulloinkin kuin talvella! :).
Maisemat alkaa pikku hiljaa muuttumaan...
Sodankylän tienoilla alkoi maasto
kumpuilla enemmän. Saariselän jälkeen hävisivät kuuset ja Ivalon
jälkeen alkoi näkyä jo kunnon tuntureita. Hienosti ne maisemat
muuttu
Loppusuora häämöttää!
Inarin jälkeen päästiin soratielle.
Sitten köröttelimme hitaasti eteenpäin. Erään mäen päällä
pidettiin tuumaustauko ja päätettiin kuitenkin siirtää
parkkipaikka toiselle kääntöpaikalle, joka oli lähempänä
ensimmäistä yöpymispaikkaa. Hyvältähän se tie aluksi vaikutti,
MUTTA se vaihtui lopulta kivihelvetiksi. Autoa piti liikuttaa
etananvauhtia niin, että toinen ohjasi ulkona ja toinen ajoi
pikkuhiljaa eteenpäin. Muutaman kerran auton pohja kolisi kiviin,
mutta onneksi ei tullut muuta kuin kosmeettisia vaurioita. Parinsadan
metrin jälkeen päätimme käydä katsomassa eteenpäin tietä.
Muuttuisiko se parempaan päin? Ei muuttunut ja kääntöpaikalle oli
vielä aivan liian pitkä matka. Onneksi löytyi luonnon oma
"parkkipaikka", johon auto saatiin. Sitä ennen kyllä
jouduttiin käyttämään metallista kukkalapiota, jolla kaivettiin
yksi isompi kivi auton edestä pois.
Että piti tämäkin kokea!
Vihdoinkin!
Mittarilukema työpaikalta asti...
Sitten vain rinkat selkään ja
menoksi!
Ensimmäisen päivän etappi oli
merkitty Kuoppajärven kodalle, joka löytyi vajaan 3 km:n päästä.
Tälle matkalle ei ollut kunnon karttaa (kartta loppui juuri ennen
Kuoppajärveä), joten jouduimme suunnistamaan 1:100000 kartan,
huonon tulosteen ja GPS:än varassa. Matkalla käveltiin jopa vähän
harhaan, mutta se voidaan pistää huonon kartan ja lyhyiden yöunien
piikkiin.
Sarvi
Ylösalaisin oleva kanto.
Tovin talsittuamme määränpäämme näkyi vihdoinkin alempana rinteessä. Se oli todella hieno leripaikka: Järvi neljän tunturin välissä ja siellä kaminalla lämpiävä kota. Kyllä kelpasi! Tässä vaiheessa olimme jo niin väsyneitä, että päätimme suoraan painua pehkuihin ja suunnittelut siirrettiin seuraavaan päivään.
Leiripaikasta suht. onnistunut panoraamakuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti