OP päivä 6: Viimeinen ponnistus! Perillä! Sauna!

Edellisenä iltana varmistimme akun riittävyyden aikaista herätystä varten. Päivän tavoitteena oli huiputtaa Tervaspää ja keretä Saariselällä erään baarin kyljessä sijaitsevaan saunaan. Sauna menee kiinni seitsemältä ja ajamiseen kuluu aikaa ainakin pari tuntia. Asiaa ei helpottanut se, että edessä oli tulossa pari tiukkaa nousua. Tiukille menee!!

Aloimme painaa saunan kiilto silmissä mahdollisimman kovaa vauhtia eteenpäin. Vauhti toisaalta stoppasi alkuunsa, kun edessä aukeavalta suolta löytyi paljon lakkoja. Niitä poimien ja hitaasti edeten pääsimme suon yli, minkä jälkeen taas aloimmme kulkea rivakammin. Auringon porottaessa alkoi nousu kivikkoista mäen rinnettä ylöspäin. 

 

 Vähä kiveä vähä!

Wilfred huomautti, että taidamme kulkea juuri siitä jyrkimmästä kohdasta, joka meidän piti kiertää. Vastasin sanomalla, että parempi kulkea täysin suoraan, vaikka siitä vähän ylimäräistä nousua tulisikin. Mäen huipulle päästyämme totesimme, ettei nopeus loppujen lopuksi kovin paljon ollut hidastunut. Toisaalta keventyneet rinkat varmasti edesauttoivat meidän vauhtiamme. Huipulle kiipeäminen kannatti, koska sieltä löytyi jyrkkä paljas kallionnyppylä, mistä avautuivat hienot maisemat itään.

 

  Kyllä kannatti kiivetä jyrkimmästä kohdasta!

 

Tästä ei ollut enää kuin pieni pyrähdys Tervaspään juurelle, missä pidettiin viimeinen juomatauko ennen huipulle nousua. Samalla kaiverrettiin nimikirjaimet ja vuosiluku keloon merkiksi.

 

 Siellä se Tervaspää näkyy!

 

"Karsikkopuu"

 

Viimeinen juomatauko

Tervaspää on profiililtaan paljon jyrkempi kuin Hammastunturi, joten nousimme nopeasti sen huipulle kapustarintojen pitäessä meille seuraa. Hetken maisemanihailun (ja pakollisten kuvien) jälkeen teimme mahdollisimman nopeasti ruuan, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa. Tällä kertaa Wilfred unohti kompassinsa, mutta onneksi se löytyi todella nopeasti. 

 Puusto vaihtuu pikkuhiljaa..

 

On ne näkymät komeat!

  Wanha kolmiomittauspiste

 Success!

 Alas tultiin ripeästi. Pian sen jälkeen olimme jo "ulkona" suunnistuskartalta. Viimeiset 2,5 km taivallettiin huonon tulosteen ja GPS:n kanssa pikavauhtia. Hetken aikaa suolla seikkailtuamme päädyimme jo tutulle alueelle ja sieltä nopeasti kääntöpaikalle. Tauko pidettiin vasta autolla, missä heitettiin ylävitoset vaelluksen onnistuneelle lopetukselle.

Pienen tauon jälkeen ladoimme tavarat autoon ja lähdimme "nopeasti" liikenteeseen. Tulomatkalla kivinen tieosuus oli tuntunut pieneltä ikuisuudelta, mutta nyt se tuntui hetkessä menevän ohi. Kellon viisarit liikkuivat uhkaavasti eteenpäin, joten emme pitäneet taukoa ennen Saariselkää. Noin klo 18:00 saavuimme perille ja ehdimme saunaan!!! Kaikki, jotka vaeltavat, tietävät sen fiiliksen, kun pitkältä reissulta pääsee ensimmäistä kertaa saunaan. Sitä ei voi sanoin kuvailla!

Saunasta tultuamme päätimme jäädä baariin hetkeksi keskustelemaan reissusta, reissun kopeista/flopeista ja huomisen suunnitelmista. Tässä vaiheessa alkoi jo laiskuus iskeä, joten päätimme mennä tukemaan paikallista grillinpitäjää. Kyllä grillisapuskakin on paljon laadukkampaa pohjoisessa kuin etelässä.

Syötyämme pakkasimme reppuun kaiken tarpeellisen yöpymistä ja aamupalaa varten ja suuntasimme UKK- puistoon yöpymään. Täällä hyttysiä oli enemmän, mutta kyllä se uni silti nopeasti tuli.

Vaikka vaellus oli ohi, niin emme tienneet, että raskain fyysinen ponnistelu oli vasta edessäpäin...

Continued on final chapter!