Saman
päivän aamu valkeni siitä vähästä mitä yöllä on taivalkosken
korkeudella kesällä hämärtää.
Huimat
kolme tuntia (yksi tunti enemmän mitä viime vuonna. Edistystä!!)
nukuttuamme
suuntasimme
matkan kohti Posiota missä oli ensimmäinen työhaastatteluni.
Paikalle päästyämme huomasimme, ettei Lappilainen vieraanvaraisuus
ollut hävinnyt yhtään minnekkään. Kaveritkin saivat kokea
hämmennykseen asti vieraanvaraisuutta.
Juu tämä oli hieno kokemus, yrittäjä pariskunnan tila järven
rannalla ja jäätiin lonewolfin kaa ulos pyörimään kun nuottis
meni työhaastatteluun, parin minuutin kuluttua jo nainen huusi ”
maistuuko kahvi? tulkaa sisälle”. Hetken toisia hämmentyneinä
katsoimme ja mentiin sisälle kahvilla ja kysyttiin ootteko syöny
vielä mitään? no ei ja niin saatiin aamupalaakin samalla ja
tutustumis kierroksen ja paikka näytti kivalta. Täytyy poiketa
joskus.
Nokka
kohti Rukaa jossa ostoksien ja pizzan yhteydessä oli toinen
haastattelu. Vaikka Ruka alkaa olemaan "ns.
"turistirysä"-tyylistä matkailua, niin sielläkin oltiin
etelään verrattuna huomattavasti lämpimämpiä.
Historian havinaa ennen Rukaa posiolta päin tultaessa
Kemijärvellä
luonnollisesti poikkesimme ihailemassa maisemia näköalatornista.
Pohjoinen taivaanranta näyttäytyi uhkaavan sateiselta, juuri
sellaiselta mitä pitkänajan sääennusteessa luvattiinkin.
Näky oli kutakuinkin samanlainen, kuin taru sormusten herrassa,
missä hobitit katsovat mordorin suuntaan ja toteavat, että kyllä
tuonne mennään :D
Täällä taas!
Kaupunign
jälkeen satoikin sitten kokoajan, enemmän tai vähemmän. Vuotoksen
kanavan kahvilassa taukoa pitäessämme satoi oikein erityisen
paljon. Hirveästi silti moottoripyöräilijöitä euroopasta asti
liikenteessä. Olivat matkalla keskieuroopasta aina Nordkappiin asti.
Onnea vaan matkaan, tässä säässä. Nuottakuninkaan nukkuessa satoi niin paljon ettei meinannut nähdä eteenpäin
ollenkaan.
Saariselän
jälkeen meillä olisi ollut mahdollisuus kääntyä oikealle
vievälle soratielle mikä olisi viennyt aittajärven
pysäköintipaikalle. Ja gps sanoi, että sitä kautta olisi ajanut aittajärvelle ”vaan”
1h.50min. No toista reittiä pitkin menikin se 3h
Päätimme kuitenkin
mennä Ivalon kautta, että saisimme tankattua tankin täyteen
polttoainetta. Ivalon "kaupungin" jälkeen pääsimme
melkein suoraan rajajooseppiin vievälle tielle.
Katselimme
karttaa etsiessämme Aittajärvelle vievää soratietä. Ajoimme
kuitenkin ohi jonka jälkeen kiivaan sananvaihdon ja demokraattisen
äänestyksen jälkeen ajoimme raja-asemalle muuttuneiden
suunnitelmien takia. Kavereiden harmiksi (ja minun riemuksi)
raja-asema oli sulkeutunut ajat sitten. Tässä
oli tunteet erittäin pinnassa, mutta bromance voitti. -> voit
poistaa tuon mutta naureskelen itse hervottomasti tuolle lauseelle
nyt :D:D
Fiilis pähkinänkuoressa
Suunnitelmat
siis palautuivat ennalleen. Kaivoin kuitenkin GPS:än takakontista
(ja samalla häviti kameroiden vara-akut, fuufuu) varalta ettemme
taas ajaisi ohi.
Soratie
löytyi ja sitä riitti 60km ja erittäin huonokuntoisena sellaisena.
Olimme jo aika tympäytyneitä jatkuviin takaiskuihin.
Onneksi
Nätti-Jussista kertova CD piristi ja veti suupieliä ylös. Välillä
naurettiin joko Nätti-Jussin tarinoille tai sitten hänestä
kertovien kavereiden äänille jotka kuullostivat siltä, että
olisivat oikein vahvasti alkoholin vaikutukse alaisena. Niistä
kertomuksista saisi jonkun hauskan remix-räpin tehtyä jos vaan
olisi aikaa... :D
Nätti-Jussi
Myös nauratti ja sopi näihin huonoihin tilanteisiin iron-maidenin
churchills speech, joka on oikea 2.maailmansodan aikainen churchillin
puhe jonka lopussa sanoo erittäiin huvittavasti” We will never
surrender”
Aittajärven
parkkipaikalla meitä odotti ainakin kahdenkymmenen auton kolonna,
Suomalaisia ja ulkomaalaisia. "Toivottavasti emme törmää
juuri kehenkään" totesimme melkein kuin yhdessä kuorossa.
Sade vaan jatkui ja jatkui, hermot kiristyivät entisestään. Jonkin
verran vielä tavaroiden säätämistä ja suuntasimme pienen
soratienpätkän lähimmälle laavulle. Olisin itse vielä halunnur
mennä vielä ainakin joen yli, mutta kaverien perustelujen jälkeen
myönsin, että ei siinä olisi ollut enään mitään järkeä.
Tämän päivän sää...
Hyttysiä
oli kohtalaisesti, mutta en jaksanut alkaa kaivamaan erätoveria
repusta joten nukuin laavussa. Wilfredillä ei ollut teltan ulointa
kerrosta vaan sen tilalla oli erätoveri. Hän ei tosin halunnut
mennä enään sateeseen joten hän pystytti sisäteltan laavun
sisälle. Käyhän se niinkin. :D. Ja oli hemmetin hyvät unet :D!
Unta vaan kaaliin ja toivomusta perään ettei huomenna enään
sataisi...
Sateinen aittajärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti