Ei
enään pitkälti määränpäähän! Sää ei ollut mainitsemisen
arvoisesti muuttunut suuntaan tai toiseen kun heräsimme. Vaatteet
olivat kuivuneet, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän (koettakaapa
arvata kenen jalkineet ja sukat olivat parhaiten kuivuneet, kjähkjäh
:D) mutta se ei enään haitannut tässä vaiheessa reissua. Joen
vierttä olikin helppo seurata eteenpäin kohti maalia. Tässä
vaiheessa en edes viitsinyt ottaa housuja, saatikka sitten saappaita
pois ylittäessämme jokea ensimmäisen kerran. Matka jatkuu
normaalisti, tai niin normaalisti kun huonossa hapessa olevilla
jaloilla pystyy menemäään.
Hetken kuluttua Wilfred ihmetteli
kartan ja meidän tämänhetken paikan välistä eroa. Olimme
ylittäneet joen väärästä kohden, kartassa näet oli kaksi
melkeinpä identtistä mutkaa ja kummassakin tulipaikat. Olin
tulkinnut karttaa+GPS:ssää väärin. Muiden olisi ollut suotavaa
osallistua kartan tiiraamiseen tarkemmin, tai ainakin esittää
vasta-argumentin voimakkaammin. Ei lonewolfilla ollut ja ite katselin hieman, että onkohan oikea
kohta, mutta päätin luottaa kun oli niin varman oloista tietoa :D.
Tämän
kämmin johdosta eteemme osui vielä kaksi puronylitystä. Tässä
vaiheessa Lonewolfin mitta oli täysi ja sen kyllä huomasi.
Suuntasimme hänen johdollaan mahdollisimman helppoa reittiä polulle
(jonne olisi päässyt nopeammin kastumatta, mutta tässä vaiheessa
minua ei enään kuunneltu, ymmärrettävistä syistä.) jota pitkin
mentäessä pahin viha alkoi jo leppymään. Hyttysten määrä oli
jos mahdollista, niin kasvanut entisestään. Onneksi matkaa ei ollut
enään paljoa jäljellä.
Viimeinen
ylitys jäljellä! Vesimäärä näytti silmämääräisesti
arvioituna nousseen ensimmäisen päivän ylityksestä ja sitähän
se olikin. Päätin mennä taas ensimmäisenä housut ja saappaat
jalassa. Mää menin ekana kengät ja housut jalassa ja sit sä kaatuilut
siinä keskellä :D
Tässä oli oman reissun ehkä pahin läheltäpiti-tilanne: Saappaan
kantikkan varvasosan (suksea varten) ulkoreuna kolahti kivenreunaan
ja menetin tasapainoni. Vaijeri naruineen antoi periksi aika paljon,
mutta onneksi silti pysyin pystyssä vaikka toinen kylki kastuikin.
Rannalla huomasin, että rintasolki oli jäänyt ajatuksissa kiinni.
Jos olisi ollut täydempi rinkka ja syvempi vesi, niin olisi ollut
tosi kyseessä.
Vihdoin
ja viimein autolla! Automäärä oli vähintääkin tuplaantut
lähdöstä kun täristen vaihdoimme mahdollisimman kuivat vaatteet
päällemme.
Joku portti tiellä.
Itsellä
oli hirveä makeanhimo joten söin loput toffeet ja viikon muhineen
munkin joka oli vielä ihan siedettävää, ei tullut mahanpuruja.
Toisen munkin tosin heitin koskeen kalojen ruuaksi ja ihmisten
hämmästelyn aiheeksi.
Tälläkertaa
menimme sitä lyhyempää reittiä takaisin ja kohti Inaria. Ivalon
läpi ajaessamme ja sielä syötyämme Lonewolf toteaa: "Hitto, täällä ei ole mitään. "Haittaako?", kysyin. "No
siis kun täällä ei ole YHTÄÄN mitään" Lonewolf toteaa
painottamalla sanaa YHTÄÄN. Toiselle kirous, toiselle siunaus. Itse
tykkäisin asua näin erämaiden keskellä jos olisi jonka kanssa
asua. Hemmetti kun pitää ajaa tänne asti saadakseen hyvää
Porvoolaista toffeeta jota ei etelästä saa, ihme homma. Ihan varmasti saa porvoon toffeeta jostain etelestä kyllä :D
Kävimme paikallisessa S-marketissa täyttämässä ruokakassit ja
aloimme ajelemaan etelään päin. Tässä vaiheessa nämä kaksi
sankaria alkoivat arpomaan, vatvomaan, ja kaikkia -maan päätteisiä
sanoja käyttäen miettimään nukkumapaikkaa kuin parhaat savolaiset
konsanaan.(
sähän oot savosta xD.
Itse aloin olemaan sitä mieltä, että ihan sama kunhan päästään
vaan nukkumaan. Ehdotin Saamelaismuseossa käyntiä lyhentyneen
reissun aiheuttamista "luppopäivistä". Kavereille sopi
tämä oikein hyvin jotenka päätimme Kääntää nokan kohti
pohjoista ja ajaa Inariin Otsamotunturin juurelle. Ilta alkoi jo
viilenemään tällä korkeudella ja hyttysetkin olivat kaikonneet.
Kaverit olivat saaneet tarpeeksi kaikesta makuupussin päällä
luikertelevista etanoista ja muista jotenka he päättivät pystyttää
teltat sen sijaan, että olisivat tulleet erätoverin alle. No
ainakin oli tilaa nukkua. Ei täs välis vielä etanoista ollu mut siis joo myöhemmi.
Otsamon juurella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti